Vaihtomatkailua

Noin, yksi etappi tältä reissulta tuli taputeltua kun palautin viimeisen tenttipaperin tentin viralliselle valvojalle ja kävelin taakseni katsomatta viimeistä kertaa USM:n pääportista ulos. Se oli siinä, homma paketissa ja sitä rataa. Kurkataan lyhyesti taaksepäin, ja kerrataan vaihto-opintojen lyhyt oppimäärä a lá USM:

Hirvittävä byrokraattinen sekasotku toivotteli meidät helmikuun alkupuolella tervetulleiksi Universiti Sains Malaysiaan, josta ammentaisimme seuraavien kuukausien aikana arvokasta akateemista osaamista. Emmehän me kukaan oikeasti olettaneet, että opetuksen taso huimaisi päätä, eikä se sitten huimannutkaan. Positiivinen yllätys oli luennoitsijoiden melkoisen sujuva englanninkielen taito sekä pyrkimys keskusteluun opiskelijoiden kanssa. Moni opettajistamme oli opiskellut osan aikaa esim. Yhdysvalloissa tai muualla lännessä, josta oli ammennettu sujuvan kielitaidon lisäksi myös muita vaikutteita. 

Lopulta alkuviikkojen paperisodan jälkeen kurssivalinnoiksi muodostuivat:

Economic Transformation in Southeast Asia. Kurssi perehtyi Kaakkois-Aasian talouteen ja sen kehitykseen. Lähinnä pyörittiin ASEAN –yhteisön asioissa ja sivuttiin mm. Aasian talouskriisiä ynnä muuta. Opettaja oli todella usein poissa paikalta, ja joskus korvaamassa oli sijainen, usein ei sitäkään. Kurssille kirjoiteltiin henkilökohtainen noin kymmensivuinen harjoitustyö, jonka aiheen sai valita itse, kunhan se oli edes höllästi Kaakkois-Aasian talouteen liittyvä. 

Introduction to Management. Johtamisen perusteet –kurssilla käytiin läpi sellaisia perusasioita, joita sivutaan TTY:llä todella monella kurssilla. Peruskurssin vaatimustaso ei ollut hurja, mutta hyvänä puolena voisi sanoa oppineensa/kerranneensa ainakin monia peruskäsitteitä ja -teorioita johtamisesta. Kurssiin kuului kaksi välikoetta ja tentti. Paikalliset opiskelijat tekivät myös harjoitustyön, mutta meiltä ulkomaalaisilta moista ei vaadittu. Tämän kurssin luennoitsija kunnostautui poissaoloissaan parhaiten. Luennoista peruttiin suunnilleen puolet. Tenttikysymykset (120 monivalintaa) oli kaiveltu opettajan käyttämästä kirjasta, joka ei ollut sama kuin kurssin oppikirja... Onneksi tämä oli kuitenkin peruskurssi.

International Management. Lukukauden paras kurssi. Luennoitsija on melko nuori mies, jolta löytyi kansainvälistä kokemusta ja melkoista show-henkeä. Tämä näkyy mm. opettajan kiinnostuksena vaihtareita kohtaan. Jatkuvasti tiedusteltiinkin miten mikäkin asia hoidetaan Saksassa, Suomessa jne. Erityisesti saksalaiset vaihtarit pääsivät ääneen jatkuvasti, kun piti esimerkiksi antaa näyte jonkin saksankielisen sanan ääntämisestä. Luennoilla keskityttiin aivan liikaa turhiin yksityiskohtiin ja pikkuseikkoihin, joiden oli ilmeisesti tarkoitus yleissivistää opiskelijoita. Mistä maasta mandariinit ovat peräisin? Mistäpä IKEA? Luetelkaa Pohjoismaat. ...ja mun lemppari: Mistä maasta hollantilaiset alunperin toivat tulppaanit kotimaahansa? Osa näistä tärkeistä tiedoista kysyttiin myös tentissä. Kurssin suoritukseen kuului ryhmätyö, jossa perehdyttiin yhden maanosan TOP10-johtajien esittelyyn. Lisäksi kurssille tehtiin henkilökohtainen harjoitustyö, jossa tehtävänä oli viedä kotimaastaan jokin tuote tai yritys toiseen maahan. 

Malaysian Studies. Ehkä koko lukukauden floppi. Kurssin nimi ja alustava luento-ohjelma viittaisi siihen, että luennoilla käsiteltäisiin malesialaista kulttuuria ja yhteiskuntaa. Kurssin opettaja oli kuitenkin kriminologian professori, joten valtaosin aiheet olivat rikollisuuteen, lainsäädäntöön tai esim. rangaistusmenetelmiin liittyviä. Tämän lisäksi vierailuluennoilla opimme mm. HIV:sta ja naisten ympärileikkauksesta. Vaikka aiheilla oli tietenkin omat kytkökset Malesiaan, niin jotenkin kurssi vaan ei toiminut kuten olisi toivonut. Kurssille tehtiin yksi noin 8-sivuinen kirjoitelma, yksi välikoe sekä tentti.

En nyt jaksa tässä tarkemmin perehtyä malesialaiseen opiskelu-/opetuskulttuuriin, mutta sanottakoon, että jopa erään kunniakkaan TTY:n Maa- ja pohjarakenteiden laitoksen professorin aamuluentoja tuli ikävä. Hirvittävää säätämistähän tämä kaiken aikaa oli, mutta maassa maan tavalla. 

Tämän blogitekstin otsikko kuuluu: ”vaihtomatkailua”. Sitähän tämä oikeastaan olikin, eli vaihto-opiskelua ja matkailua samassa paketissa ja sopivassa suhteessa. Vaihto-opiskelu Malesiassa antaa mahdollisuuden matkailla edullisessa Kaakkois-Aasissa. Vaihto-opiskelun kautta pääsee hyvin kiinni myös paikallisesta elämänmenosta. Pelkästään matkaillessa taas maisema saattaa vaihtua liiankin nopeasti – ”ei  pysy sielu mukana”, kuten Madventuresista tuttu fiktiivinen hahmo Coco, HCträvelleri asian muotoilisi. Sen sijaan pidempään yhdessä paikassa ollessa oppii tuntemaan paikallisen kulttuurin hyvät ja huonot puolet. Sitähän tämä vaihtomatkailu parhaimmillaan on. 

Sen pituinen oli Malesia ja Kaakkois-Aasia. 146 päivää sitten istuskelin Kuala Lumpurin Backhome –hostellin sisäpihalla päivittämässä blogia, ja nyt taas samassa paikassa samoissa puuhissa. Ai niin – ja viettämässä synttäreitä! Seuraava blogipäivitys tulee Uudesta-Seelannista. Nyt vaihtomatkailu vaihtuu matkailuun, ja reissutahti on semmoinen, että HC trävelleriäkin hirvittää.

Melaka, Malesia. + Suunnitelmia kotimatkaksi

Juhannusviikonlopuksi vaihtariporukka on hajaantunut matkailemaan kuka minnekin. Osa läksi Thaimaahan ja osa jo äidin lihapatojen ääreen Suomeen. Pieni sisukas osasto jäi Penangillekin juhlistamaan yötöntä yötä, joka Malesiassa olisi kuitenkin ihan tavallinen yö.

Itse hyppäsin perjantaiaamuna bussiin ja otin suunnaksi Melakan kaupungin. Melaka on yksi historiallisia kauppasatamia Malakan salmen rannalla Penangin ja Singaporen lisäksi. Kaupungilla on Malesialaisittain melko pitkä historia. Ensin Sumatralta seilannut prinssi perusti paikalle kaupungin, myöhemmin kaupunkiin tulivat mellastamaan portugalilaiset, ja sitten hollannin lipun alla seilaavat laivat tykittivät muurit matalaksi ja asettuivat mestoille. Britit tietenkin olivat täällä myös aikansa siirtomaaherroina. Perjantaina 22.6.2012 kaupunkiin saapui suuri lapualainen valloittaja, jolla oli kuitenkin mielessään vain rauhallinen Juhannuksen vietto kaupungin herruuden sijaan.

Yhdeksän tunnin mittaiseksi venähtänyt bussimatka päättyi Melaka Sentral –bussiterminaaliin, josta piti ottaa paikallisbussi nro 17 keskustaan. Tunnin odottelun jälkeen ahtauduin bussiin, joka oli ehkä täydempi kuin mikään bussi ikinä. Onneksi olin pakannut kolmen päivän reissulle mukaan vain pikkurepullisen tavaraa, joten pääsin melko tuskattomasti purkautumaan keskustassa ulos bussista. Sääliksi kävi kanadalaista tyyppiä, joka 75 litran rinkkansa lisäksi roudasi mukanaan polven korkuista bongorumpua.

Kellotorni ja kirkko

Jäin bussista keskusaukiolla, josta löytää Melakan postikorttimaamerkit: punaisiksi maalatut kellotornin ja Kristuksen Kirkon. Suuri lapualainen valloittaja ei ollut kaupungin ainut valkoinen mies. Turisteja ja muita reissaajia pyörii kaduilla yllättävän paljon. 

Bussipysäkiltä suuntasin etsimään majoitusta Chinatownista joen toiselta puolelta. Useimmat paikat olivat viikonlopun takia täynnä, joten ennalta varaaminen olisi ehkä kannattanut. Otin ensimmäiseksi yöksi hieman ylihinnoitellun, mutta mukavan hotellihuoneen jokimaisemalla. Melaka on UNESCO:n maailmanperintökohde, ja tämäkin rakennus oli historiallinen ja suojeltu. Hotelleissa pitää maksaa huoneista myös ”heritage”-lisää (pari ringittiä), joka kuuluisi mennä rakennusten suojelukäyttöön.

Öinen jokimaisema ja siipiratas

Juhannusaaton iltana kävin syömässä Chinatownin Jonker Streetillä, joka valjastetaan viikonloppuiltaisin torikäyttöön. Kadun eteläpäässä turistit pääsevät seurailemaan, kun Guinnesin ennätysmies rikkoo kookospähkinöitä sormellaan, vitsailee tytöille ja jakaa nimmareita ja reppureissaajien Lonely Planeteihin. Pohjoispäässä katua esiintyi joku paikallinen Arja Koriseva. Sijoitin itseni ruokailemaan näiden kahden vetonaulan välimaastoon. 

Jonker Street

Perjanai-iltana uni tuli aikaisin pitkän matkustuspäivän päätteeksi. Näin ollen olin lauantaina hereillä jo niinhin aikoihin, kun Suomessa Juhannuksen juhlijat ovat vasta päässeet henkevälle juttelutasolle mökeillään ja festareilla. Kipaisin aamupalalle ja etsimään uutta majoitusta, koska edellisen yön hotelli oli seuraavalle päivälle buukattu täyteen. Aamupala löytyi läheltä, ja samasta firmasta sain myös huoneen seuraavaksi yöksi paljon halvemmalla. Tosin tällä kertaa huoneen ikkunasta näkyi vain vessan seinä.

St. Paul´s Church

Melakaa kierrellessä näkee mukavasti eri kulttuurien jättämää perintöä. On portugalilaisten rakentamien linnoitusten jämiä, hollantilaisten uudelleen rakentamien linnoitusten jämiä, kirkkoja, moskeijoita, temppeleitä ja kaupunkimaista jokimaisemaa. Melakan historiallisuudesta kertoo jo sekin, että kaupungista löytyy Malesian vanhin kiinalaistemppeli sekä maan vanhin moskeija. Kipusin mm. pienelle Bukit St. Paulin kukkulalle, jossa seisoo 1500-luvulla rakennetun kirkon jäänteet. Museoita löytyy aivan joka lähtöön. Jopa Malesian suurimmalle puolueelle, UMNO:lle on laitettu oma museo. Politiikka, ja varsinkaan täkäläinen versio siitä ei innostanut, joten suuntasin itse kulttuurikierrokselle portugalilaislaivan malliseen merimuseoon, jonka esittely kertoo Melakan historian vaiheista, ja siitä, minkä maan armada on milloinkin on hyökännyt mereltä kaupunkiin. Museon toinen osa perehtyy hieman sekaviin yhdistelmiin: veneiden ja laivojen pienoismalleja, kilpikonna-tietoutta ja meteoriitteja. Muutama dinosauruksen muna ja pari astronauttipatsasta komistaa myös museota. En oikein osannut yhdistää näitä saman katon alle, mutta ehkä tähän kombinaatioon oli joku looginen selitys.   

Cheng Hoon Teng - Malesian vanhin kiinalaistemppeli

Merimuseo

Iltapäivällä käväisin hotellin respan suosituksesta Hang Tuah –kadulla paikallisessa markkinatapahtumassa. ”Hullu-markkinat” näytti olevan päivän teemana, koska jokaiselle tenavalle ja lapsenmieliselle aikuiselle oli tuupattu käteen torvi, jota sitten soitettiin naama puhkuen ihan koko ajan. Pakenin äänisaastetta Pizza Hutin tarjoamiin sisätiloihin. Ruokaa odotellessa ikkunan takana nuori poika viritteli noin kymmenminuuttisen serenadin torvellaan, kunnes teini-ikäinen isoveli käski kaveria lopettamaan. Yhdessä veljekset suuntasivat takaisin markkinahumuun torviaan törtötellen. Johan oli hullut markkinat.

Osta torvi!

Aamuinen Melaka -joki

Juhannuksen juhlinta jäi tänä vuonna normaalia hiljaisemmaksi, koska olin yksin matkassa. Lauantai-iltana taas melko aikaisin nukkumaan, ja aamulla jälleen aikaisin ylös. Kävelin sunnuntaiaamuna vielä toistamiseen Bukit St. Paulin kukkulalle katsomaan auringonnousua, mutta pilvipeite jätti maisemat harmaaksi. Paluumatkalle olin varannut bussin Kuala Lumpuriin, josta vaihtaisin myöhemmin Penangin bussiin. Penangilta ei saanut jostain syystä varattua meno-paluuta Melakaan, mutta itse räätälöimällä paluumatkan sai melko vaivattomasti järjestymään. Menin ajoissa Melaka Sentraliin, ja sain vaihdettua aikaisempaan lähtöön kohti Kuala Lumpuria. KL:ssa aikaistaminen ei onnistunut, ja jouduin odottelemaan nelisen tuntia Penangin bussin lähtöä. Sillä aikaa oliki hyvä käydä hankkimassa varusteita tulevia reissuja varten. Mukaan tarttui Uuden-Seelannin ja Fidzin taskuoppaat sekä pipo. Jostain syystä Malesiassa on melko köyhät pipomarkkinat, mutta löytyihän se lopulta! Nyt edessä on viimeinen viikko Penangilla, ja sitten pipoa saattaa jo tarvitakin.

Kotimatka

Viiden kuukauden välilasku Malesiaan alkaa olla nyt lopuillaan, ja on aika lähteä kotimatkalle. Oma kotimatkani alkaa neljän päivän pysähdyksellä Kuala Lumpurissa. Siellä olisi tarkoitus  toivottaa osa tässäkin blogissa seikkailleista sankareista kotimatkalle. Menolippu Aasiaan –blogista kannattaa seurailla poikien kuulumisia. Heidän matkansa suuntaa kohti pohjoista ja Kiinaa, josta osa jatkaa vielä Trans Siperia –junalla kohti kotia. Itse otan päinvastaisen suunnan keskiviikkona 4.7 Kuala Lumpurista, josta lennän Hong Kongin kautta Uuden-Seelannin Aucklandiin. Sieltä jatkan 22.7 Fidzille, josta reilun viikon levyttelyn jälkeen lennän heinäkuun lopussa pohjoisempaan Ameriikkaan Yhdysvaltoihin. Los Angelesissa saan matkaseuraksi kaverini Jetron, jonka kanssa yhdessä seikkailemme mantereen halki New Yorkiin, josta paluulentomme Suomeen lähtee maanantaina 20. elokuuta. Helsinki-Vantaan kakkosterminaalista meidät pitäisi löytää tiistaina 21.8 klo 8:50.

Ehkä suorempia ja lyhyemmillä välilaskuilla olevia lentoja Malesiasta Suomeen voisi löytyä, mutta yllä mainittu reitti vaikutti ihan soppelilta.

Uusi-Seelanti. Monesti luullaan (kuten itsekin ensin ajattelin), että Uusi-Seelanti on ihan tuossa kivenheiton päässä Kaakkois-Aasiasta. Vaikka Suomen keihäsmiesten taso on laskenut, niin tuskin edes itse legenda Seppo Räty saisi murkulaa napsahtamaan saarivaltion rantahiekkaan muutaman perkeleenkään saattelemana. Penangilta Aucklandiin on itse asiassa kolmisensataa kilometriä pidempi matka kuin Penangilta Helsinkiin. Lentotunteja Hong Kongista Aucklandiinkin kertyy vajaat yksitoista.

Uusi-Seelanti on yksi eniten odottamistani kohteista tällä reissulla, ja ikinä. Suunnitelmanani on hypätä Aucklandista 6.7 koneeseen ja ottaa suunta eteläsaaren Queenstowniin. Sieltä, eteläisen pallonpuoliskon Alppien keskeltä, matka jatkuu hiljalleen kohti pohjoista. Tarkoitus on suunnata Queenstowin jälkeen Wanakaan, jossa laskettelukeskukset avaavat parhaillaan ensimmäisiä rinteitään. Wanakasta jatkan eteläsaaren länsirannikkoa pitkin sademetsien ja vuorten ympäröivälle Fox Glacier –jäätikölle, ja sieltä hiljalleen Greymouthiin. Greymouthista matkaan maisemiltaan maailman hienoimmaksi kehuttua rautatietä pitkin junalla itärannikon Christchurchiin, josta jatkan kohti eteläsaaren pohjoisosaa. Pohjoissaarelle jätän hieman pienemmän osan kahden ja puolen viikon visiitistäni, mutta mielenkiintoisia paikkoja siellä ovat ainakin pääkaupunki Wellington ja vulkaanisella maaperällä lepäävä Rotoruan kaupunki. Lopulta ympyrä sulkeutuu, ja palaan takaisin Aucklandiin 22. heinäkuuta mennessä.  

Fidzi. Uudesta-Seelannista pohjoiseen löytyy eteläisen pallonpuoliskon Kanaria, eli Fidzin saarivaltio. Fidzi tuli matkani välietapiksi hieman sattumalta, kun ilmoitin matkatoimisto Kilroylle olevani kiinnostunut vierailemaan ”jollain Tyynenmeren saarella”. Fidzin aktiviteetit koostunevat omalta osaltani saarihyppelystä ja riippumatossa makoilusta. 

USA. Yhdysvallat osui matkalleni, koska olimme jo aikaisemmin kaverin kanssa haaveilleet jonkinlaisesta Jenkkilän road tripistä. Nyt olisi sitten aika sille. Los Angelesista suunnittelimme vuokraavamme auton, ja kiertelevämme sillä länsirannikolla ainakin San Fransiscossa ja Las Vegasissa sekä Grand Canyonilla. Koko mantereen halki emme lähde kahdestaan ajamaan, vaikka aikaa on kolme viikkoa. Niinpä suuntaamme ”jotain kautta” ”jollain kulkupelillä” ”jonnekin itärannikolle”. Ainakin Washington DC ja New York ovat kiertueen pysäkkejä. Näillä eväillä mennään. Tämä suunnitelma on nivottu kasaan Lapuan ABC:llä joskus kauan sitten reilussa puolessa tunnissa, eli tarkennuksia on luvassa ennen kun Air Pacificin 747:n renkaat osuvat maahan tuossa lihavien luvatussa ihmemaassa.

Tällaiset ovat suunnitelmat tässä vaiheessa. Aika paljon vielä tarkennettavaa ennen kun tien päälle noustaan, mutta omien korvien välissä loppumatka alkaa olla jo kohtalaisen hyvin hahmottunut. Ainahan ei pidä liikaa suunnitella, mutta näin kuitenkin välttää isoimmat yllätykset ja ylimääräisen säätämisen matkan aikana. Seuraavia reissupäivityksiä luvassa siis Uudesta-Seelannista, mutta sitä ennen tiedossa ainakin tunnelmia Malesiasta ja vaihto-opiskelusta...

Singapore

Singapore is a fine city – fine-sanan molemmissa merkityksissä. Maa, joka kieltää purukumin maahantuonnin ja hallussapidon, eväiden nauttimisen metrossa, yleisen spurguilun ja hississä kuseskelun sakkojen uhalla, pysyy luonnollisesti myös siistinä. Tervetuloa Leijonakaupunkiin!

Merlion, kala-leijona. Singaporen symboli

Matka alkoi taas kerran Penangin kansainväliseltä lentokentältä, josta Air Asia kyyditsi minut Changin kentälle Singaporeen (meno-paluu n. 125 euroa). Lento kesti tunnin ja 20 minuuttia, joten perillä olin yhden jälkeen maanantaina iltapäivällä. Kolme tuntia myöhemmin myös Finnairin kone laskeutui samaiselle kentälle, ja luvassa oli odotettu jälleennäkeminen Hannan kanssa. Tiedossa olisi viikon loma ennen tenttiperiodin alkamista ja opiskelun loppukiriä USM:ssa.

Singaporen sanotaan olevan kallis kaupunkivaltio, mitä se naapurimaidensa hintatasoon verrattuna onkin. Suomalaiselle maan ei pitäisi kuitenkaan olla mitenkään yltiökallis. Edullisia majoitusvaihtoehtoja löytyy esim. Geylandin tai Little Indian kaupunginosista mutta jos pikkurahasta ei ole pulaa, niin mm. Marina Bay Sands –hotelli tarjoaa hieman korkealaatuisempaa yöpaikkaa alkaen parinsataa euroa yöltä. Olin varannut keskihintaisen hotellin kuudeksi yöksi Little Indian kupeesta. Fragrance Hotel Selegie osoittautui oikein hyväksi valinnaksi sijaintinsa ja hinta-laatu-suhteensa perusteella (reilut 70 e / yö). Huone oli pieni, mutta näin taitaa olla lähes kaikissa Singaporen halvoissa ja keskihintaisissa hotelleissa. Hotellilta on muutaman minuutin kävelymatka Little Indian metroasemalle, ja keskustan nähtävyydet ja ostoskeskuksetkin ovat vain pienen kävelyn takana. 

Näkymä Singapore Flyerista

Arkkitehtuuria

Singaporea ei kannata hintatason takia ohittaa, jos matkailee Kaakkois-Aasiassa. Kaupunki tarjoaa hyvää vaihtelua naapurimailleen ja nähtävää riittää taatusti jokaiseen makuun. Kun on säästänyt budjetissaan sen kaksi euroa asumalla jonkun turistisaaren halvimmassa bungalowssa, jonka seinistä tulee läpi, tai popsinut viikon putkeen nasi gorengia siitä halvimmasta Penangin katukahvilasta, alkaa kaipailla sivistyksen pariin jonnekin, jossa asiat toimivat paremmin ja ihmiset käyvät töissä puku päällä. Singapore tarjoaa Aasian parhaat puolet, kuten loistavan ruoan ja värikkään kulttuurin, mutta turha hötkyily, säätäminen ja hektisyys loistaa poissaolollaan.

Maassa on pieneen kokoonsa suhteessa paljon nähtävää. Maailman suurin maailmanpyörä Singapore Flyer tarjosi upeat näkymät kaupunkiin ja Marina Bayn alueelle. Marina Bay on kaupungin ehkä hienoimpia alueita. Liikekeskustan pilvenpiirtäjät yhdellä puolella, toisella Marina Bay Sands –hotelli, sekä epäilyttävästi durian-hedelmiä muistuttavat Theatres on the Bay –rakennelmat yhdellä puolella. Arkkitehdeille on todella annettu vapaat kädet Singaporen maamerkkien suunnittelussa. Kuvat kertovat ehkä paremmin totuuden.

Marina Bay Sands ja oikealla kukan mallinen museo

Merlion ja random-morsio

Theatres on the Bay

Liikekeskustaa

Ruokailuun kannattaa panostaa. Kaupungista löytää erinomaisen ruokatarjonnan. Singaporessa hygieniataso on aivan eri luokkaa, kuin esim Malesiassa, ja jopa perus food courtit, eli hawker centerit näyttävät siltä, että ruoan voisi syödä yhtä hyvin vaikka lattialta. Ruokakojuissa näkee hygieniatasosta kertovan kyltin, joka ilmoittaa yleensä puljun olevan parasta A-luokkaa puhtaustasoltaan. Tämän reissun makupisteet menevät jälleen intialaiselle ruoalle, joka osaa yllättää joka kerralla. Ehkä siksi, että intialaiset ovat osanneet käyttää mausteita jo silloin, kun Suomessa on syöty vielä kiviä. Aivan hotellia vastapäätä löytyi hieno intialais-pakistanilainen ravintola, jossa herkkuja kannettiin pöytään noin 10-13 Singaporen dollarin (6-8 euroa) hintaan. Hawkereissa sapuskat ovat yleensä halvempia, mutta ainakin ostoskeskusten yhteydessä olevissa ruokaloissa ateriat maksavat vajaat 10 dollaria. Eipä korealaisessa tai kiinalaisessakaan keittiössä ole moittimisen varaa. Singaporeen voisi lähteä vaikka pelkästään syömään!

Maan virallinen kieli on englanti, mutta paikallinen aksentti ”singlish” on hieman vaikeaselkoista aluksi. Turisti-englantia ymmärretään todella hyvin, mutta turistina pitää usein pyytää paikallisia toistamaan lauseensa. Muuten singaporelaiset ovat varsin lyhytsanaisia eivätkä liikoja kohteliaisuuksia latele. Suomalaiselle siis hyvin kotoisaa tunnelmaa.

Spurguilu ja skeittaus kielletty.

Singaporessa vierailevan kannattaa ehdottomasti käväistä eläintarhassa. Singapore Zoosta löytää yli 2500 eläintä, ja jos se ei vielä riitä, niin illalla voi suunnata Night Safarille. Varasimme hotellilta liput jälkimmäiseen. Yösafari on avattu 90-luvun puolessa välissä ja siellä pääsee näkemään eläimiä öisessä ympäristössä. Erityisesti kissaeläimet ovat liikkeellä pimeään aikaan päivien kuluessa varjoisissa paikoissa kehräillessä. Eläintarhaa voi kierrellä kävellen tai ”minijunalla”, jossa saa brittiaksentilla sävytetyn selostuksen kaupan päälle. Eläimet ovat näennäisen lähellä, eikä petoja erota katsojasta mikään häkkiaita. Tuntuu pikemminkin siltä, että leijonat voisivat koska vaan käydä poimimassa iltapalaksi turistin ohi ajavasta minijunasta. Isot kissat kuitenkin tyytyivät tuijottelemaan meitä riittävän välimatkan päästä. Todellisuudessa eläimet on erotettu ihmisistä erilaisilla luonnollisen näköisillä esteillä, kuten vallihaudoilla. Joka tapauksessa kymmenen metrin päässä heiluva sekopäisen näköinen urosnorsu pistää vähän jänskättämään. Kuvia eläimistä ei oikein saanut, koska salamavalolla ei luonnollisestikaan saa häiritä eläimiä, ja tarhan valaistus on toteutettu melko hämärillä, kuunvaloa muistuttavilla valaisimilla. Suositeltava kohde kaiken kaikkiaan!

Singapore Flyer

Toinen pakollinen vierailu on Marina Bay Sands –hotellin yläbaari. Kolmen, ilman vatupassia rakennetun tornin katolle on pykätty laivaa muistuttava kompleksi, josta löytyy ainakin näköalatasanne, uimallas ja baari. Kolmostornin alakerrasta matka taittuu ylös hissillä, jossa vaihtoehtoja kerroksille on kolme: 1, 56  ja 57. Ensin pitää tietysti pukeutua fiksusti ja näyttää tärkeältä, jotta pääsylupa ylös myönnetään. Meiltähän tuo onnistui melko sujuvasti, ja ajelimme hissillä yläkerran näköalatasanteelle ihmettelemään Singaporen öistä näköalaa. Köyhille tiedoksi, että iso olut kustantaa 17 dollaria ja drinksut tarjoillaan parilla kympillä. 

Illan istumiseen soveltuu mainiosti Boat Quay ja Clarke Quay, joista löytää ruoka- ja juomatarjontaa turistihinnoilla. Viihtyisät jokirannat on valjastettu ravintolakäyttöön, ja jälleen arkkitehdeille on annettu vapaus harjoittaa ammattiaan haluamallaan tavalla. Singapore on myös ostosparatiisi. Hotellimme lähellä sijaitseva Orchard Road on kauppakeskusta toisen perään ja kaupungista löytyy muutenkin ostoskeskus lähes joka kulman takaa.  

Chinatown

Liikkuminen on helppoa kävellen, metrolla tai taksilla. Keskustan alueella taksin saa helposti, usein pyytämättäkin, kunhan seisoskelee kadun varrella karttaa lueskellen. Taksimatkat ovat myös yllättävän halpoja. Esimerkiksi 20 minuutin matkan lentokentältä hotellillemme pääsi vajaalla parillakympillä. Metro, eli MRT (Mass Rapid Transit) on kuitenkin kätevin tapa edetä nopeasti kaupungissa. Kolmen päivän MRT-turistipassi maksoi 20 dollaria (+10 dollarin deposit), ja kortti oikeuttaa käyttämään sekä metroa että busseja. Siisteissä ja ilmastoiduissa metroissa matkustaminen on toki mukavaa, mutta kävellen kaupungin nähtävyyksistä saa ehkä enemmän irti. 

Loppujen lopuksi Singaporessa jäi mietityttämään vain yksi asia: Miksi en hakeutunut tänne vaihtoon? Ehkä juuri kustannustaso saa valitsemaan Malesian, mutta jälkeenpäin ajatellen Singapore voisi tarjota parempaa koulutusta ja toimivamman ympäristön. 

Joka tapauksessa viikon loma Leijonakaupungissa oli enemmän kuin kohdallaan. Singapore kiilaa näillä hehkutuksilla kärkisijalle tämän kevään reissuista!

Ko Tao, Thaimaa

Thaimaan reissulle lähti kaksi kovista koulupinnaria. Päätettiin herra A:n kanssa irtautua akateemisista ympyröistä hetkeksi ja suunnata Thaimaan itärannikon saarelle Ko Taolle. Tao on hieman syrjemmässä kuin lähellä sijaitsevat isoveljensä Ko Samui ja Ko Phangan. Saari on tunnettu erityisesti sukelluskohteena, ja tämä laji oli myös matkaseurallani mielessä. Tao tarjoaa puitteita myös omalle lajilleni eli kiipeilylle, joten pakkasin mukaan siis myös kiipeilykengät, jotka olivat jo tuokion lojuneet käyttämättöminä kaapissa. 

Varasimme koulun matkatoimistosta minibussiliput, ja lähtö olisi keskiviikkoaamuna klo 5:30. Minibussi-lautta-yhdistelmälle tuli hintaa 125 ringittiä (reilut 30 euroa). Jälkeenpäin ajatellen päivän myöhäisemmät lähdöt olisivat varmasti olleet perillä samaan aikaan, koska jouduimme odottelemaan Surat Thanin rannikkokaupungissa lopulta yhdeksän tuntia lautan lähtöä. Surat Thanista jatkoimme siis yölautalla Ko Taolle. Lautta lähti satamasta yhdentoista aikoihin illalla ja perille saavuttiin aamutuimaan. Nukkuminen lautalla onnistui kuitenkin hyvin, vaikka tunnelma purkissa olikin verratavissa niin sanottuun karjavaunuun. 25 tunnin siirtymä oli kuitenkin toteutettu vihdoin aamuseitsemän aikoihin.  

Yölautta

Taolla suuntasimme heti Sairee Beachille, josta varasimme majoituksen pariksi yöksi. Päädyimme lopulta majoittumaan samassa resortissa koko reissun ajan. 600 bathin hinta yhdestä yöstä ei ollut pahakaan, vaikka hieman kuumaksi kämppä välillä kävi. Resortista löytyi kuitenkin uima-allas ja ravintola nettiyhteyksineen, joten ihan ok paikka. 

Herra A paineli välittömästi varaamaan sukelluksia suomalaisten pyörittämästä Ko Tao Diversista. Itse käväisin Good Time Adventuresin toimistolla. GTA pyörittää Taolla kiipeilykursseja sekä opastaa reissaajia saaren kiipeilypaikoille. Toimistolta voi myös vuokrata varusteita kengistä crash padeihin. Päätin käyttää ensimmäisen päivän paikkoihin tutustumiseen ja jättää kiipeilyt vasta seuraavalle päivälle. GTA:n sivuilta on ladattavissa Taon kiipeilyopas, jonka perusteella lähdin kartoittamaan saaren boulderointimahdollisuuksia. Suuntasin Secret Garden –nimiseen paikkaan, joka on lyhyen kävelymatkan päässä Saireelta. Matka on tosin lyhyt vain jos valitsee oikean reitin. Itse kävelin aluksi oikean risteyksen ohi, minkä seurauksena päädyin lähes saaren vastarannalle parin hiostavan ylä- ja alamäen jälkeen. Paluumatkalla löysin paikan kuitenkin helposti. Täytyy sanoa, että Taolta löytyy kyllä puitteita boulderointiin. Koko saari on oikeastaan ammuttu täyteen graniittijärkäleitä ja kalliota. Pelkästään Secret Gardenista löytyy jo 50 kartoitettua reittiä (+100 kartoittamatonta), ja vastaavan kokoisia alueita saarelta on kartoitettu toistakymmentä. Köysireittejäkin löytyy yli 50, ja lisää projekteja avataan jatkuvasti. 

Secret Garden - tai ainakin murto-osa siitä..

Miinuksena voi todeta karhean sormentappaja-tyylisen kivilaadun, joka yhdessä 30 asteen helteen kanssa pitävät huolen siitä, ettei lajista pääse ainakaan liikaa nauttimaan. Voisin silti suositella lajista kiinnostuneille välineiden vuokraamista ja pientä visiittiä viidakon kupeeseen tai rannalle kiviä halailemaan. Kannattaa kuitenkin ennen kiipeilyä hätistellä pois enimmät tuhatjalkaiset ja hämähäkit, jotka lymyilevät kivenkoloissa. 

Sitten muihin aiheisiin: suomalaisen turistin Thaimaan matkaan kuuluu tottakai ryöstetyksi tuleminen. Näinpä sain myös itse kokea samaisen kohtalon. Perjantai-illan päätteeksi huomasin puhelimen ja lompakon hävinneen pitkäkyntisten matkaan. Menetys ei sinällään ollut suuri. Nokialaiseni osakkeet ovat olleen jo pari vuotta melko alhaalla, enkä antaisi vanhalle luurilleni arvoa pariakymmentä euroa enempää, jos sitäkään. Navigointi-näppäin on irronnut ja puhelimen käyttö vaatii hieman taituruutta, joten luuri sopii erinomaisesti uudelle ”pitkäkyntiselle” omistajalleen. Malesialainen prepaid-liittymä ei sekään hurjasti arvoa kantanut. Lompakossa oli käteistä ehkä parinkympin edestä, ja kortit olivat hyvässä tallessa resortin tallelokerossa. Lopulta tarinan opetus lienee se, että kolmen ja puolen kuukauden reissaamisen jälkeen ei kannata tuudittautua siihen luuloon, että mitään ei voi käydä. Maailma on täynnä kieroja ihmisiä. Näemmä oma varovaisuustaso on päässyt lipsumaan liian heikolle, kun kerran tällaista pääsee sattumaan. Jos asiasta jotain hyviä puolia pitää löytää, niin ainakin taas osaa olla varovaisempi reissatessa. Kokemus tämäkin, mutta suosittelen välttämään.

Suomen mm-jääkiekkoa varten virittelimme säännöllisesti kisastudiota myös Taolla. Pätkivä nettistriimi antoi melko laihan jääkiekkoelämyksen, mutta tilanteesta pysyttiin ainakin selvillä. Pronssipelin jälkeen tunnelma oli pyödässämme melko vaisu. Naapuripöydässä istuneilla oli tosin syytä iloita, koska pariskunnan naispuolinen oli tsekki ja mies slovakialainen.

Taolla viihtyy hyvin (takaiskuista huolimatta). Toukokuu tuntuu olevan low seasonia, eikä saarella mitään väkiryntäystä ollutkaan. Rauhallinen tunnelma tekeekin hyvää. Parina iltana hyväksi istuskelupaikaksi osoittautui Lotus-baari rannalla. Rantabaarissa näyttäisi olevan joka ilta tulishow, jossa paikalliset tyypit pyörittelevät palavia sirkusvälineitään aaltojen kupeessa ja välillä pelottavan näköisesti aivan pahaa-aavistamattomien turistien päiden päällä. Hyvin pojat ainakin hallitsivat työvälineensä, koska mitään vahinkoja tai onnettomuuksia ei nähty. 

Saaren eteläpäästä löytää lisää rantoja ja resortteja. Shark Bay, tai Ao Leuk, on kirkasvesinen lahti, joka soveltuu hyvin snorkailuun. Liikkuminen hoituu kävellen, joskin se saattaa kuumuudesta johtuen olla hieman työlästä. Skoottereita ja mönkijöitä saa vuokrattua, mutta kannattaa ensin selvittää onko päiväreissusi kohde saavutettavissa esim. pienipyöräisellä skootterilla. Ensimmäisen päivän harhailuillani vastaan tuli enduropyörällä etelä-afrikkalainen pariskunta, jotka sanoivat tien olleen melko haastava myös heidän kulkupelilleen. Skootteri- ja mönkijävuokraajat saattavat myös aiheettomasti vaatia korvauksia turistilta ”uusista” lommoista ja naarmuista, joita ei muka vuokraushetkellä vielä ollut. Taksin virkaa ajavat pick-upit, joiden kyydissä pääsee paikasta toiseen, tosin jälleen teiden kunnosta riippuen. Kätevin tapa rannalta toiselle liikuttaessa lienee kuitenkin taksivene.

Kuusipäiväiseksi venähtänyt koulupinnarien lomareissu kääntyi lopulta kotimatkaksi tiistaina. Tulomatkasta viisastuneina varasimme paluumatkalle junaliput. Puoli kolmelta iltapäivällä hyppäsimme lauttaan, jolla matkasimme Chumphonin rannikkokaupunkiin. Tällä kertaa lauttamatka sujui hieman ripeämmin, arviolta kolmessa tunnissa. Tosin meillä ei ollut kellosta hajuakaan, koska allekirjoittaneen puhelin oli pöllitty, ja herra A:n puhelin rikki. No, kellothan eivät kuulu todellisen ”trävellerin” arkeen, vaan elämme ilman aikataulujen tuomaa stressiä ja adaptoidumme täydellisesti paikalliseen kulttuuriin ja sen luomaan ajattomaan ilmapiiriin... No niin, eipä tosiaan. Kello ja aikataulut ovat oikeasti hyvä keksintö, ja jos Aasiassakin joskus opitaan niiden käytännöllisyys, niin hyvä!

Lähtölaituri

Chumphoniin päästyämme saimme siis jälleen odotella – tällä kertaa noin kuusi tuntia. Bangkokista Penangin Butterworthiin matkaava juna oli jo Chumhonissa tunnin myöhässä. Kyytiin päästyämme oli kyllä mukava kömpiä omaan punkkaan ja ottaa kunnon yöunet veturin kiskoessa meitä hiljalleen kohti rajaa. Matkaa varatessamme tarjolla oli enää yläpunkkia, jotka ovat noin puolet kapeampia kuin alapedit. Sen lisäksi esim. vessaan kompurointi on puoliuniselle yläpetiläiselle oma episoodinsa. Johtuiko väsymyksestä vai mistä, mutta yllättävän hyvin sain lopulta nukutuksi. 

Aamulla konduktööri herätteli vaunun puoli tuntia ennen rajaa. Rajalla kävimme passintarkastuksessa ja palasimme takaisin vaunuun, joka oli sillä aikaa muutettu istumapaikkaiseksi. Matka jatkui pohjois-Malesian halki Butterworthiin, jonne pääsimme lopulta 2,5 tuntia aikataulusta jäljessä. Matkasta uupuneina otimme Butterworthista taksin suoraan kotiin lautan ja bussimatkan sijaan. Kotiin päästiinkin vihdoin ja viimein – 25 tunnin matkan jälkeen.

Ja jos auringonlaskusta on tullut jokunen kuva napattua, niin pistetäänpä välillä myös videota...