Langkawi, Malaysia – malesian versio ruotsin laivasta

Penangilta pääsee kätevästi pikalautalla läheiselle verovapaalle saarelle, Langkawille. Vaihtarit ilmeisesti suosivat Langkawia ensimmäisenä viikonloppukohteena juuri tästä syystä. Lauttamatka kustantaa edestakaisin RM 115 (n. 29 euroa) ja matka taittuu 2,5-3 tunnissa. Varaa matkalle jotain pitkähihainen paita tai joku peite, koska ilmastointi huutaa melko kylmällä. Kannella oli kuitenki jo lämpimämpi. Matkalla bongattiin muutama delfiini hyppelehtimässä lautan peräaalloissa. Lautalla työskentelevä dubailainen mies kuitenkin oikaisi kyseessä olevan pieniä haita... 

Langkawin maamerkki

Langkawi on turistikohde. Saarelta löytyy ilmeisesti hienompiakin hotelleja, mutta reppureissaajat näyttivät suosivan Pantai Cenangin (Cenang Beach) rantakohdetta, josta löytyy lukuisia edullisiakin majoitusratkaisuja. Mukana ollut korealainen toisen lukukauden vaihtari tiesi pesulan, josta saisi vuokrattua taloja isommalle porukalle. Suuntasimme minibusseilla 14 hengen voimin varaamaan majoitusta sieltä. Hinta oli talosta RM 150/yö (37,5 euroa) ja toisen talon alakerta RM 100/yö (25 euroa), eli yhdelle hengelle maksettavaksi jäi varsin pieni summa. Talo oli hintaan nähden melko hyväkuntoinen ja alakerrasta löytyi mm. ilmastointilaite ja pihasta uima-allas. Kovemmalla vaatimustasolla voin silti suositella toisenlaista asumusta, jos maksukykyä vaan riittää. 

Pantai Cenang

Cenang Beach on iso hiekkaranta, jossa aika kului aurinkoa ottaessa ja meressä pulikoidessa. Meduusoja en nähnyt, vaikka niistä etukäteen vähän varoiteltiin. Joitain pieniä oli kuulemma rantavedessä lillunut. Kokeiltiin banana-boatia, eli sellaista moottoriveneen perässä vedettävää kumiveneputkiloa. Veneen kuljettaja paineli melkoista kyytiä ja kaaduttiin lopulta neljä kertaa pyörityksen aikana. Pomppuista kyytiä, mutta hauskaa! Rannan tuntumassa olevassa Babylon-nimisessä reggae-baarissa hengailtiin illalla ja paikalla oli jopa livemusiikkia. Perjantaina taas rannalle heti aamulla. Tuolloin selkä paloi melko jäätävän näköisesti, ja rusketusrajat näkyy varmaan vielä kauan... Perjantaipäivä kului samoissa tunnelmissa rannalla lojuessa. 

Sky Bridge

Lauantaina käytiin katsastamassa cable car saaren kaakkoisosassa. Gondolihissillä pääsee huikeissa maisemissa ylös vuorille, noin 700 metrin korkeuteen. Ylhäällä odottaa hienojen maisemien lisäksi viidakon päälle rakennettu sky bridge, josta voi ihmetellä alapuolella avautuvaa näkymää ja melkoista pudostusta viidakon ytimeen. Selkeinä päivinä voi nähdä Thaimaan saarista ainakin Koh Lipen, joka on ihan Langkawin vieressä. Maiden raja kulkee aivan Langkawin pohjoispuolella. Cable carille pääsee Cenang Beachilta helposti taksilla. Pitää vaan sopia hinnasta etukäteen, koska mittareita ei Langkawilla näe. Taksikuljettajat sopivat ilmeisesti porukalla ”päivän hinnan”, joka veloitetaan tietystä matkasta per henkilö. Kallista taksimatkailu ei kuitenkaan ole. Langkawilla monet vuokrasivat myös skootterit. Saarella on helpompi ajella, koska liikennettä on melko vähän verrattuna esim. Penangin ruuhkiin. Ilman onnettomuuksiakaan ei toki selvitty, vaan saksalainen ja kanadalainen kaveri kaatuivat skoottereillaan ja saivat tyylikkäät ruhjeet jalkoihin ja kylkiin.

Cable car

Langkawi on vähän kuin Malesian versio ruotsin laivasta – alkoholi ja muut tuotteet ovat verottomia, ja reissun aikana sattuu ja tapahtuu. Auringon poltti muutamilla ihon kirpsakan punaiseksi, kaksi kaatui skoottereilla, yksi taittoi nilkkansa rappusissa kaatuessaan, aurinkolasit ja flip flopit hajosi, tavaroita katosi tai unohtui... Lisäksi toin itse tuliaisena ruman näköiset hyönteisen puremat jaloissa. Jälkeenpäin ajatellen kyseessä oli varmaankin bedbugin, eli lutikan puremia, jotka ilmeisesti jonkinlaisen allergisen reaktion jälkeen paisuivat isoiksi tumman punaisiksi läikiksi ja kutisivat ikävästi. Ainakin puremat olivat pienellä alueella lähekkäin, mikä viittaisi lutikoihin. Vasen jalka paisui huomattavasti tavallista isommaksi... Enemmän reissanneet kaveritkaan eivät olleet vastaavia bedbugin puremia nähneet, joten vieläkin on arvoitus mikä elukka lopulta oli kyseessä. Kävin reissun jälkeen maanantaina USM:lla näyttämässä jalkoja lääkärille ja sain lyhyen diagnoosin jälkeen parit voiteet ja pillerit vaivaan. Kopioin malaijin kieliset käyttöohjeet google translatoriin ja selvisi, että toinen voiteista oli kortisoonia ja pillerit antihistamiinia (eli käytännössä zyrtecin tapaista allergialääkettä). Lääkkeet tehosivat nopeasti ja turvotus laski, joten kaikesta päätellen kyseessä oli jonkinlainen allerginen reaktio. 

Langkawin reissu oli kuitenkin hauska, ja paikkaa voi kyllä suositella jos tykkää hiekkarannalla makoilusta ja rentoutumisesta. ”Rentouttavan” viikonlopun jälkeen olikin aika aloittaa raskas koulutyö. USM:n kurssivalinnat on tehty vaihto-opiskelijoille erittäin hankalaksi, koska kurssi-ilmoittautumisten takia pitää ravata ympäri kampusta helteessä keräämässä luennoitsijoiden ja dekaanien allekirjoituksia ilmoittautumiskaavakkeisiin. Varustuksena tottakai pitkät housut ja kauluspaita, joiden sisällä hikoileva suomalainen. Englannin kurssi meni tietysti päällekkäin toisen kurssin kanssa, koska aikatauluja muuttettiin päivän aikana kahdesti. Ilmoittautumisen peruminen vaatii uudet allekirjoitukset ja erilaiset kaavakkeet täytettäväksi, joten taas juostaan niska limassa pitkin kampusta. USM:n kampusalue on ripoteltu täyteen erilaisia kouluja, luentosaleja ja toimistoja, joten alue muistuttaa enemmän pientä kylää. Paahtava aurinko kuumottaa ulkona, ja luennolla saattaa olla ilmastoinnin takia alle 20 astetta lämmintä... Englannin kurssin ilmoittautumista peruessani opettaja totesikin: ”Enjoy the Malaysian sauna!”

Penang tour

Penangia on kehuttu matkailijoiden kohtauspaikaksi. Saarella tuntuu olevankin monipuolista annettavaa kaikenlaiseen makuun. Löytyy temppeleitä, kaupunkia, ostoskeskuksia, hiekkarantoja ja muita nähtävyyksiä koluttavaksi lukukauden aikana. Tässä nyt muutamat nähtävyydet yhden päivän ”tehokierrokselta”:

Keskiviikkopäivä pyhitettiin Penangin saareen tutustumiseen. USM:n buddiesit, eli kv-tutorit, olivat järjestäneet vaihto-opiskelijoille koko päivän kestävän kiertoajelun, jonka aikana tutustuttiin osaan saaren monista nähtävyyksistä. Penang on aikoinaan ollut Brittien hallinnoima satamapaikka Intian ja Kiinan välisessä kauppaliikenteessä. Brittien perintö näkyy täällä monessa paikassa, kuten paikannimissä ja koko Malesiassa tietysti vasemmanpuoleisena liikenteenä. Penangia voi pitää kulttuurien sekamelskana, ja esimerkiksi uskontojen harjoittaminen onkin varsin monenkirjavaa. Täällä tosin eri kulttuureista tulleet ihmiset (malesialaiset, kiinalaiset, intialaiset...) ja myös eri uskontokunnat (islam pääuskontona, buddhalaiset, hindut, kistityt ym.) elelevät sulassa sovussa. 

Penang-kierros alkoi Clan Jettystä, joka sijaitsee aivan Georgetownin kupeessa rannan tuntumassa/meren päällä. Kyseessä on UNESCO:n maailmanperintökohde, joka on toiminut Kiinalaisten sukujen asuinpaikkana jostain 1800-luvulta alkaen. Nykyiset asukkaat ovat siis alkuperäisten sukujen jälkeläisiä. Puiset hökkelirakennukset on perustettu kotitekoisen näköisten paalujen varaan rantaveteen kapeiden laiturikäytävien vierelle. Laskuveden aikaan mutapohjainen ranta ei juuri silmiä hivele (viemäröinnin puuttuessa vedessä saattaa lillua jopa sitä itseään, eli p*skaa), mutta kannattaa silti käydä paikalla hämmästelemässä maisemia jos lähistölle sattuu. 

Clan Jetty rannan suuntaan kuvattuna, taustalla häämöttää Georgetown

Hindu

Toisena kohteena oli intialainen kaupunginosa Little India. Pikaisella visiitillä ei juuri ehtinyt intialaista kulttuuria kokea, mutta käytiin kuitenkin puhdistamassa sielujamme parissa temppelissä. Kiinalaisessa Armon Jumalan temppelissä (Kuan Yin Teng) vierailtiin ensimmäisenä. Seuraavana suunnattiin Hindu-temppellin (Sri Mariama), ja varmuuden vuoksi käytiin vielä ihan normaalissa Pyhän Yrjön kirkossa (Saint George´s Church). Seurakuntaan kuuluu kuulemma alle 300 ihmistä, joten kristinusko on täällä hieman vähemmistön asemassa. Lopuksi vielä juostiin kymmenessä minuutissa Penangin museon läpi, koska bussi odotteli jo. Museossa olisi voinut viettää hieman pidemmänkin ajan ja tutustua tarkemmin saaren historiaan, mutta ehkä seuraavalla kerralla...

Taolainen temppeli Kuan Yin Teng

Caterpillar, eli puskutraktori, eli perhosen toukka.

Gurney Plaza –nimisessä ostoskeskuksessa käytyämme siirryimme jälleen puhdistamaan syntejä. Tällä kertaa kohteena oli vuoden 2004 tsunamin jälkeen rakennettu uusi ”kelluva moskeija”. Moskeija ei tosin kellu, vaan on rakennettu paaluille rannan tuntumaan. Itse vierailin ensimmäistä kertaa moskeijassa. Kengät otetaan pois sisään astuttaessa ja housujen tai shortsien pitää peittää polvet. Naiset vetäisevät hieman enemmän tamineita niskaan, etteivät mm. hiukset ole näkyvillä. Tyylikkään moskeijan jälkeen jatkettiin matkaa saaren kaakkoisosaan perhospuistoon. Butterfly farmilla käyntiä voisi suositella lämpimästi. Lämpimästä tunnelmasta piti huolen perhosfarmin kosteutettu ilma, joka liimasi vaatteet välittomästi ihoon. Perhosia mestasta löytyy käsittämättömän paljon. Yli 4000 siivekästä lentelee kaikessa rauhassa turistien ympärillä katetussa tilassa, jonne on luotu elinolosuhteet noin 120 perhoslajille. Malesiassa asustaa kuulemma noin 1200 eri perhoslajia. Pieniä, isoja, valtavia, mustia, keltaisia, kirjavia... Hienoa perhosfarmissa on se, että pääsee kävelemään keskellä liiteleviä perhosia ja katselemaan niitä lähietäisyydeltä. Viidakko-olosuhteita pidetään yllä suihkuttamalla ilmaan vesihöyryä, joten paita liimautuu ihoon noin sekunnissa.

Täpläommelsiipi (nopean googletuksen perusteella)

Kek Lok Si (ylös pääsee hissillä, tai sen ollessa suljettuna myös kävellen, kuten me)

Kek Lok Si on buddhalaistemppeli, jota on rakennettu vuodesta 1890 alkaen. Kuulemma rakentaminen jatkuu edelleenkin ja temppeli onkin melko iso nähtävyys. Paikan hienoudeksi kehuttiin illalla sytytettäviä valoja, joita on viritelty jokaiseen tolppaan, pensaaseen ja katon reunaan. Odotin jotain tyylikästä ja tunnelmallista valaistusta, mutta valojen sytyttyä joutui hieman pettymään. Las Vegas –tyyliset moniväriset ja vilkkuvat jouluvalohässäkät eivät juuri innostaneet, vaikka täytyy nostaa hattua paikallisille sähkömiehille asennustyöstä. Temppelin jälkeen jatkettiin vielä Farlimin Night Marketille, joka on kuulemma Penangin suurin. Night Marketeilla myydään ruokaa ja krääsää. Kojuja on isolla kentällä vieri vieressä, ja ihmisiä on paljon. Syötiin paikallisia herkkuja, joista ainakin Satay (kanaa vartaassa) maistui erinomaiselta. Muutenkin ruokia tuli maisteltua monipuolisesti tulisuudesta huolimatta, mutta kuitenkin ylimääräiset krääsät jätettiin ostamatta. Night Marketeilla pitää vierailla useamminkin! Penang Tour päättyi neljäntoista tunnin jälkeen USM:lle, josta väsyneenä lähdin kämpille pakkailemaan torstai aamun Langawin reissua varten. Langkawista ja mm. trooppisista ötökkä-perkeleistä lisää myöhemmin!

Kek Lok Si Las Vegas Beibe

Penangilla!

Perjantaina 10.2 tsekattiin ulos hostellista aamutuimaan. Kello 7:30 piti olla Pudurayan bussiasemalla odottelemassa 7:45 lähtevää Penangin bussia. Lopulta päästiin matkaan noin puoli tuntia myöhässä aikataulusta. Penangille KL:sta matkustavan kannattaa ilmeisesti käyttää juurikin bussia. Junalla pääsee Butterworthiin, joka on kaupunki Penangia vastapäätä mantereella. Sieltä täytyisi vielä ottaa lautta Georgetowniin, ja jos USM:n suuntaan on menossa, niin pitää vielä keksiä bussi- tai taksikyyti Georgetownista. Paikalle pääsee toki lentäenkin, sillä saarella sijaitsee Penangin kansainvälinen lentokenttä. Bussimatka osoittautui kuitenkin hyväksi valinnaksi. Hinta on edullinen (noin 8 euroa) ja ainakin meidän tapauksessa bussi oli ilmastoitu ja hyväkuntoinen. Penkit muistuttivat nojatuoleja kätevine säätömahdollisuuksineen. Matka taittuu kokonaisuudessaan moottoritietä pitkin melko ripeästi ilman pitkiä pysähdyksiä. Matkan aikana pysähdyttiin vain KL:n laitamilla ja loppupäässä Butterworthissa. 

Penangilla saavuttiin Sangai Nibongin bussiterminaaliin, josta soiteltiin heti asunnonvälittäjällemme Wendylle. Wendy saapui jonkun ajan kuluttua miehensä kanssa noutamaan meitä bussiaseman nurkilta. Hajoamispisteessä olevalla autolla (auto tosiaan hajosi lopulta saman päivän aikana) siirryttiin Sunny Villeen, joka toimisi asuntolanamme seuraavat noin 4,5 kuukautta. Ovessa oleva munalukko ja kadonnut avain viivyttivät sisäänpääsyä kolmioomme, joten lukkoseppää odotellessa rupateltiin Wendyn kanssa niitä näitä. Takamaan pojat on täällä ilmeisesti kovaa huutoa, kun kyselin muistaako Wendy isoveljeäni Mikkoa, joka pari vuotta sitten oli Penangilla vaihdossa. Kuulemma kohtelias ja mukava nuori mies, joka oli jopa kirjoittanut erään uimaepisoodin jälkeen Wendylle kirjeen ”Victim of a Malaysian Sauna”, jossa pureudutaan syvemmin Suomen ja Malesian välisiin kulttuurieroihin. Terveisiä vaan Mikolle Wendyltä!  :) Kalusteinventaario, nimiä papereihin, käteistä kouraan ja ilmastointi päälle. 20-kerroksisen talon yhdeksännessä kerroksessa oleva asuntomme on mukavan oloinen. Kolme makuuhuonetta, kaksi vessaa sekä iso olohuone/keittiö, eli vastaavanlainen asunto kuin kaikilla muillakin vaihtareilla. Kalusteita löytyy riittävästi näihin tarpeisiin, eli ruokapöytä, sohvia, pieni työpöytä, hyllyjä, TV, pyykinpesukone jne. Kaappitilaa on myös riittävästi jokaisessa makuuhuoneessa. Jan majoittui isoinpaan makuuhuoneeseen ja itse otin toiseksi suurimman, jossa on myös oma parveke ja näkymä suoraan USM:n kampukselle. Olohuoneen näkymä on Georgetowniin, eli huoneistomme sijaitsee talon pohjoisella puolella. Parempaa näkymääkin talosta varmasti löytyisi, mutta toisaalta tällä puolella aurinko ei korvenna kämppää koko päivää. Heti alkuun saimme myös vinkkejä, että ilmastoinnin käytön kanssa kannattaa olla säästeliäs, tai olla kokonaan käyttämättä, koska laitteet kuluttavat sähköä melko runsaasti ja tämä näkyy sähkölaskuna. Lisäksi ilmastointi pitää sulkea seinässä olevasta kytkimestä, koska se ilmeisesti kuluttaa sähköä vaikka ilmastointia ei päällä pitäisikään. Ensimmäinen yö nukuttiin kokeilumielessä ilman ilmastointia ja tuulettimia sekä pidettiin parvekkeen ovet kiinni. Ainakin unta sai ihan mukavasti, eikä kuumuus liiemmin häirinnyt. Kaitpa tähän ilmastoon tottuu...?

Hauskana yksityiskohtana oli kämppään edellisten asukkaiden jäljiltä jäänyt kirjallisuus. Kuopion kaupunginkirjaston poistomyynnistä hankittu Agatha Christien ”Kuolema lähettää viestin” tulee varmasti luettua. Lisäksi suomenkielisestä kirjastostamme löytyy MacLeanin ”Kotkat kuuntelevat” sekä Karin Slaughterin ”Pelon huone”. Rohkaisevan kuuloiset otsikot pistää miettimään, millaisessa synkkyydessä täällä edelliset suomalaiset ovat asuneet... 

Suomalaiset siis suosivat Penangia opiskelupaikkana. Ensimmäisenä iltana tavattiin alakerran uima-altaalla muita vaihtareita, joilta kuultiin, että illalla olisi viereisessä asuntolassa E-parkissa ”allasbileet”. Mentiin siis tekemään tuttavuutta kohtalontovereiden kanssa naapurintalon altaalle. Paikalla oli ehkä parikymmentä vaihto-opiskelijaa, joista ainakin puolet suomalaisia! Näistä vielä kolme on Jusseja, joten tunnen olevani jonkin sortin enemmistön edustaja. Valtaosa suomalaisistakin on tottakai tamperelaisista oppilaitoksista. Muuten porukkaa on mm. Kanadasta, Hollannista, Saksasta, Sveitsistä ja Koreasta. Kanadalainen kaveri oppi nopeasti suomenkielisen fraasin: ”V*ttu, puhukaa englantia”. Pitääkin opetella puhumaan jatkuvasti englantia, niin ei jää ”ulkomaalaiset” kielimuurin taakse. Mukavan oloista porukkaa tuntuu kuitenkin olevan.

Lauantaina käytiin shoppailemassa välttämättömyyksiä, eli mm. ruokaa ja vaatteita. Parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä sijaitseva Tesco –ostoskeskus tarjoaa perustarpeisiin riittävästi valinnanvaraa. Kauemmas ei olla vielä maltettu lähteä, mutta onhan tässä aikaa kierrellä. Hankittiin myös prepaid-liittymät ja puheaikaa, ja käytiin syömässä Kopitan –nimisessä ravintolassa, jossa ruoka oli sekä halpaa että hyvää. Mesta on lisäksi aivan USM:n vieressä, joten nimi painettin tarkasti muistiin. Illalla syötiin muiden Sunny Villen vaihtariasukkaiden kanssa BaliBali –nimisessä ”food courtissa” (tai-mikä-lie), jossa reunustan lukuisista ruokapaikoista tilataan sapuskat keskellä oleviin kaikkien paikkojen yhteiskäytössä oleviin pöytiin. Nettiyhteyttä ei vielä ehditty säätämään, mutta varmaan joku kiinteä netti tänne hankitaan, koska wlan-boksi löytyy jo edellisten asukkaiden jäljiltä. Myöhemmin illalla osa porukasta lähti katsomaan vuokraskoottereita, mutta itse päätin ainakin toistaiseksi pärjätä ilman. Penangin liikennettä katsellessa tuntuu siltä, että tämä ei ehkä ole paras paikka aloittaa mopoilu-uraa. Tien ylittäminen saa adrenaliinitason nousemaan kivasti, mutta homma hoituu kuitenkin paljon pienemmällä sykkeellä täällä kuin Ho Chi Minh Cityssä Vietnamissa. Tien ylitystä saa onneksi harjoitella aina koulumatkalla.

Universiti Sains Malaysia on siis noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Sunny Villestä. Vaihto-opiskelijoiden orientaatioviikko alkoi sunnuntaina 12.2 tervetuliaisseremonioilla. Rohkaisevien tervetulopuheiden ja yhden ”You will get punished, if you don´t attend the lectures” –pelottelupuheen jälkeen oli tutustumisleikkien aika. Porukkaan siis tutustuttiin erilaisilla leikeillä, mikä tuntui monesta melko ala-aste –henkiseltä, mutta oli lopulta ihan hauskaakin kun vaan heittäytyi mukaan. Iltapäivällä kierrettiin kampusta polkupyörillä, mikä oli pitkissä housuissa hieman hikistä touhua, eikä buddiesien esittelyistäkään jäänyt mitään mieleen. Ehkäpä kampus kuitenkin tulee tutuksi kevään aikana. 

Toisena orientaatiopäivänä tiedossa oli pientä säätöä viisumien hankinnan kanssa. Ongelmana oli paikallisen vakuutuksen ottaminen, minkä sanottiin olevan pakollista kaikille opiskelijaviisumia hakeville. Suomi-porukalla tiesimme kuitenkin etukäteen, että paikallista vakuutusta (RM 290, eli 70-80 euroa) ei tarvitse ottaa, jos oma matkavakuutus löytyy. Immigration-viranomaisten mielestä vakuutus olisi kuitenkin välttämätön, joten asiasta jouduttiin vääntämään ja neuvottelemaan melko pitkään. Lopulta kuitenkin saatiin jättää paikallinen vakuutus ottamatta, ja meiltä joilla oma matkavakuutus jo löytyi, kerättiin nimet listaan. Katsotaan nyt vielä miten asia tästä etenee. Myöhemmin illalla yksi suomalaisista vaihtareista tarkisti asiaa kaveriltaan, joka oli edellisellä lukukaudella täällä. Kuulemma syksyllä joku suomalainen tyttö oli sairastuttuaan mennyt koulun klinikalle ja ilmoittanut ottaneensa tämän malesialaisen vakuutuksen. Kaikki kulut olivat kuitenkin tulleet itselle maksettaviksi ja lopulta oli käynyt ilmi, että vakuutusta ei edes oltu rekisteröity minnekään, vaan kyseessä oli ollut pelkkä rahastus, jonka jälkeen paperit on ilmeisesti laitettu pöytälaatikkoon lojumaan. Hienoa! Kuullostaisi hieman ulkomaalaisten rahastukselta, ja pistää miettimään mistä kaikesta muusta täällä joutuu pulittamaan turhaa rahaa. Lähes kaikesta kuitenkin kerätään jokin maksu: orientaatiomaksu, viisumimaksu, terveydenhuoltomaksu, opiskelijakorttimaksu, leimausmaksu (?!?)... Itse maksaminen ei niinkään harmita, mutta jos näissä todella viilataan linssiin, niin se kyllä pännii. Onneksi suomalaisten kesken on helppo sumplia asioita yhdessä, joten saadaan vähän omaa neuvotteluetua tällaisiin tilanteisiin. Orientaatioviikko kesti lopulta kolme päivää, eli sunnuntaista tiistaihin. Suomalaisella tehokkuudella samat asiat olisi hoidettu vaikka yhdessä päivässä, mutta eipä sillä väliä. Ehti ainakin välillä kävellä Sunny Villen uima-altaalle viilentymään/polttamaan ihonsa. Kulttuurin ero näkyy hyvin mm. aikamääreissä. Lanseerattiin Janin kanssa käsite ”Malesia-lisä” mikä tarkoittaa käytännössä automaattista 30 minuutin lisäystä kaikkiin sovittuihin aikatauluihin. Puolen tunnin odottelu ei käytännössä ole mitään moneen muuhun kulttuuriin verrattuna, mutta suomalaiseen täsmällisyyteen tottuneena se on hyvä huomioida. Jos jostain pitää neuvotella paikallisten kanssa, niin vastapuoli vetoaa lähes aina siihen, että syy ei ole hänen vaan jonkun toisen. Kukaan täällä ei siis kanna itse vastuuta mistään, kun taas Suomessa on opittu tekemään päin vastoin.

Orientaatioviikolla tehtiin myös kurssivalinnat. Valitsin viisi kurssia, joista ainakin yhden tiputan varmasti pois. Parhaassa tapauksessa opiskelupäiviksi jäisi keskiviikko ja torstai, joten pitkiä viikonloppuja olisi näillä näkymin tiedossa! Tässä ei enempää kursseista, mutta niistä voi sitten halutessaan lueskella vaihtoraportista syksyllä. Ensi viikolla ravataan pitkin kampusta hakemassa ilmoittautumislomakkeisiin luennoitsijoiden ja dekaanien allekirjoituksia. Orientaatioviikon päätteeksi keskiviikkona on luvassa Penang-tour, jossa kierrellään bussilla ympäri saarta ja tutustutaan paikkoihin. Torstaiaamuna lähden joidenkin vaihtareiden kanssa Langkawille, joka on turistisaari Malesian pohjoisosassa lähellä Thaimaan rajaa. Passit ovat viisumihakemusten takia poissa pahimmassa tapaukessa melkein kuukauden, joten Malesian niemimaata kauemmas ei parane suunnitella matkustavansa.

Kuala Lumpur

Tiistaina 7.2 vihdoin perillä Kuala Lumpurissa. Lentomatkat meni ihan kivasti. Helsingistä lähtiessä oli 15 astetta pakkasta ja lämpötila nousi välilaskujen jälkeen KL:n reiluun 30 asteeseen.  Liityin myös Finnair-Plus –asiakkaaksi, kun näitä lentomailejakin tässä tulee kertymään Oneworld allianssin lennoilla. 26 815 mailia tarkalleen ottaen lentoja varattuna, joista nyt siis rapiat 8000 mailia takana päin. 

Kuala Lumpur oli entuudestaan tuttu pintapuolisesti. Yhden päivän visiitiltä parin vuoden takaa ei kaikki käytännöt kuitenkaan olleet tuoreessa muistissa. Varsinkin, kun silloin kentältä hostellille matkaoppaana toimi velipoika, eikä itse juurikaan tarvinnut juna- ja metrolippujen kanssa säätää. Matkatavaroiden hakemisen jälkeen otin junan KLIA:lta (Kuala Lumpur International Airport) KL Sentraliin, eli keskusasemalle. KL:ssa on kaksi lentokenttää, KLIA ja LCCT (halpalentoyhtiöiden terminaali, mm. Air Asian päähubi). Molemmat terminaalit käyttävät samoja kiitoratoja, mutta sijaitsevat eri puolilla kenttää. Ei siis kannata eksyä väärään terminaaliin, koska bussimatka LCCT:sta KLIA:lle kestää muistaakseni melkein puoli tuntia. Juna- ja mertolinjaa KL:sta löytyy monenkirjavasti, mutta systeemi ei ainakaan näin ensikertalaiselle auennut ihan heti. KLIA ekspresillä pääasee kentältä suoraan keskustaan hintaan RM 35. Kaupungin alueella pääsee liikkumaan KTM Komuterilla, Rapid LRT:llä tai Monoraililla, joissa hinnat ovat RM 1 ylöspäin. Ostin ensin lipun yhteen junaan ja laiturilla huomasin, että linja ei lopulta ollut lainkaan se mikä piti. Takaisin ylös asemalle ja toisella yrittämällä ja pienellä konsultaatiolla oikealle laiturille. En kuitenkaan luovuttanut ja ottanut taksia.

Hostelli löytyi melko pian. BackHome hostel sijaitsee melko lähellä China Townia. Valitsin mestan, koska paikalla oli jo entuudestaan toinen Penangille tuleva vaihtari Jan TTY:lta. Hostellilla (jota en tietenkään ennalta ollut varannut..) kävi ilmi, että vapaita dormeja ei ollut saatavilla. Respan kaveri oli jo katsomassa toista paikkaa, mutta kun sanoin kaverini jo olevan täällä, niin tyyppi päätti tehdä ”erikoisjärjestelyjä”. Lopputulemana sain privaattihuoneen (hostellin varastohuoneesta) ja sovittiin, että voin hyödyntää Janin lukollista kaappia arvotavaroiden säilyttämiseen, spesiaalikämppää kun ei saanut lukittua. Onneksi hostellilla on 24/7 joku respassa vahtimassa, joten ulkopuolisia ei paikalla pääse juuri liikkumaan. Lähes 30 tunnin matkustamisesta väsyneenä otin tarjouksen vastaan. Illalla respan kaveri tuli vielä sanomaan, että pääsen jo seuraavaksi yöksi dormiin asumaan, kun joku oli perunut varauksensa. Hostellilla on ilmainen Wifi, ja pientä aamupalaakin on tarjolla. Spesiaalihuone irtosi RM 20 / yö ja dormit maksaa RM 32-45 / yö. 

Illalla käytiin Janin kanssa syömässä China Townissa jossain katukuppilassa. Ruoka on todellakin hyvää! Vielä en ole tarkasti perillä paikallisesta hintatasosta, mutta possuannos maksoi ko. mestassa RM 17 ja pitkä olut lähti kyytipojaksi hintaan RM 13,50. Paluumatkalla huomasin olleeni samalla China Townin torikujalla tinkaamassa ensimmäisiä Aasian aurinkolasejani pari vuotta sitten. Samalta reissulta tuttu hostellikin oli matkan varrella, eli lopulta noin parin sadan metrin päässä BackHome hostellista.

Keskiviikkona kierreltiin Janin kanssa pitkin kaupunkia. Käytiin varaamassa bussiliput Penangille perjantaiksi, hintaa tuli RM 35, eli ymmärtääkseni ihan kohtuuhintaan saatiin tiketit. Bussi lähtee perjantaina aamulla, eli jää toivottavasti aikaa myös asioiden hoitamiseen Penangilla. Käytiin myös paikallisessa Näsinneulassa, eli KL Towerissa hämmästelemässä. Maisemat oli tuttuja jo edelliseltä visiitiltä, mutta tällä kertaa otin pääsylipun kylkiäisiksi ”formula 1 –simulaattorin” sijaan kierroksen pieneläintarhassa, jossa varsinkin matelija- ja hämähäkkiosasto sai paikat kutiamaan. Paluumatkalla pienellä mäkipolulla oli varmasti joka kiven takana boa luuraamasa.

Käytiin myös valtavan kokoisessa Times Square ostoskeskuksessa hämmästelemässä. Hintataso oli sama/kalliimpi kuin Suomessa, joten ostosten sijaan ihmeteltiin viiteentoista kerrokseen kasattua monipuolista tarjontaa: huvipuisto vuoristoratoineen, keilahalli, jousiammuntaa, luistelurataa ym.. 

Times Squaren vuoristorata

Maailman korkein lipputanko (?)

Illalla syötiin ja käytiin vielä tarkastamassa oluen hintataso baarikujalla Jalan Bukitin kupeessa. Yleisesti näyttäisi pieni tuoppi lähtevän noin RM 10 hintaan, ja erikoistarjouksiakin voi kyttäillä jos siltä tuntuu.

Torstaina käytiin Lake Garden –nimisessä puistossa, jossa olisi päässyt tutustumaan suureen lintutarhaan. Mentiin kuitenkin katselemaan hiirikauriita (vai-mikä-lie mousedeerejä) ja näiden isompia lajitovereita. Puisto oli mukavan rauhallinen kaupungin hulinan jälkeen. Hintatason noususta kertoo se, että vuoden 2006 matkaopaskirjan mukaan KL Toweriin sisäänpääsy oli RM 15 ja lintutarhan sisäänpääsy RM 28. Nykyään vastaavat hinnat ovat RM 45 ja RM 48.

Lake Garden

Paikallinen Lakeuden risti (risti = puolikuu), eli National Mosque

Perjantaina lähdetään siis bussilla kohti Penangia, jossa odottaa USM:n orientaatioviikon avaus lauantaina sekä mm. kämppäasioiden hoitamista ym käytännön juttuja. Niistä sitten enemmän tuonnempana.

Lähtöpäivää!

Helsinki-Vantaalla, ja mies ja rinkka tsekattuna Kuala Lumpuriin. Luvassa reilut 19 tuntia lentoja vaihtoineen. Viimehetken säädöt on tehty niiltä osin kun on tarve. Loput jääköön sitten vaikka hoitamatta.

Maailmanympärimatkalle (tai mille tahansa pidemmälle reissulle) lähteminen vaatii melkoisesti valmistelua ja säätämistä. Jos hoidettavia asioita olisi vain sata, niin lähteminen olisi melko vaivatonta. Puolen vuoden reissun suunnitteluun meni suunnilleen vuosi. Ensin vaihtopaikan hakeminen, sitten reittisuunnitelmia, loputonta googlettamista, vakuutuksia, lentoja... Jos luulit, että matkan suunnittelu on pelkkää hiekkarantakuvien ihailua, niin suosittelen kokeilemaan itsekin. Rahaakin palaa jo ennen reissua melkoisesti.

Yritin kysellä aluksi entisiltä vaihtareilta ja reissajilta vinkkejä matkabudjettiin. Vastaus on aina yksiselitteinen: kaikki menee. Budjetin suunnitteluun kannattaa varata kuitenkin hyvin aikaa, koska rahaahan ei siunaannu tilille ihan tuosta vaan. Itse sain onneksi jatkettua kesätöitä syksyn ajan osa-aikaisena. Lisäksi opintolaina tuli ajankohtaiseksi ja TTY:n vaihtareille myöntämä stipendi lämmitti pankkitiliä mukavasti. Reilun kuuden kuukauden reissuun pistin tavoitteeksi kymppitonnin, eli aivan hirvittävän ison läjän rahaa. Tähän sisältyy kuitenkin lennot (pari tonnia), vakuutukset, osa rokotuksista, kämppävuokra Penangilla.... Reissun loppuosa (Uudesta-Seelannista Jenkkeihin) on lisäksi matkustamista kalliimman hintatason maissa, joten päiväbudjetti nousee Kaakkois-Aasian jälkeen ainakin kaksinkertaiseksi. Katsotaan nyt paljonko rahaa kuluu, mutta varmaan yhdyn muiden vinkkeihin, eli kaikki menee.

Suomen pakkaset hellitti sopivasti lähtöpäiväksi. Huomenna lämpömittarin pitäisi näyttää noin +30 astetta, eli nahkahanskat alkaa tuntua aika turhilta matkavarusteilta.

Lisää raporttia sitten ihan toiselta aikavyöhykkeeltä Malesiasta. Hajotkaahan pakkaseen!

Matkailijan paniikkilista

Avataanpa nyt tällainen matkapäiväkirja, niin pääsette seurailemaan allekirjoittaneen edesottamuksia tien päällä. Tarkoitus olisi jäsennellä tänne matkan aikana kuulumisia ja lähinnä keräillä muistot itselle talteen. 

Tämän hetkinen matkasuunnitelma tiivistettynä:

6.-7.2 Helsinki - (Milano) - (Hong Kong) - Kuala Lumpur
4.-5.7 Kuala Lumpur - (Hong Kong) - Auckland
22.7 Auckland - Nadi (Fidzi)
31.7 Nadi - Los Angeles
20.-21.8 New York - Helsinki

Nämä lennot on varattu ja päivämäärät kutakuinkin lukkoon lyöty. Kevät kuluu vaihto-opintojen parissa Universiti Sains Malaysiassa Penangilla. Tarkoitus olisi matkailla kevään aikana myös ympäri Kaakkois-Aasiaa mahdollisuuksien mukaan. Kesällä reissu jatkuu Uuden-Seelannin ja Fidzin kautta Jenkkeihin, jossa matka jatkuu mantereen läpi Los Angelesista New Yorkiin.  


Matkajärjestelyt on kohtuullisella mallilla, vaikka kiirettä tuntuu olevankin. Varusteet on pääosin hankittu, vakuutukset ja rokotukset kunnossa, kämppäasiat (melkein) hoidettu, kouluhommat pahasti kesken ja passi on voimassa. Jos suunnittelet vastaavan tyyppistä matkaa, niin suosittelen lämpimästi jättämään tärkeimpien koulutöiden tekemisen ja palautuksen viimeiselle viikolle ennen lähtöä... Pienen takaiskun koin alkuviikolla kun uskollisesti palvellut läppäri hajosi. Uuden koneen hankinta söi melkoisesti reissubudjettia, mutta saipahan ainakin tilalle kompaktin "matkamallin". Vanhalta kovalevyltäkin saatiin tiedostot pelastettua, eli lopulta koneen hajoaminen viivästytti koulutöiden tekoa vain parilla päivällä. 


Pientä paniikkia siis, mutta neljän päivän päästä on lähtö, oli sitten kaikki valmista tai ei.

-