Washington DC / New York, New Yoooooork, USA

Washington DC

Chicagon siirtymätaipaleen päätteeksi saimme nauttia kunnon ruuhkasta. Washingtonin lipeillä autot matelivat hitaasti, hitaasti ja erittäin hitaasti. Lopulta uskollinen navigaattorimme ohjasti meidät parkwaylle, joka piristi tunnelmaa suuresti. Pääkaupunkiin lähestyminen onnistui viimein kauniissa maisemissa, joita lopulta kaunisti myös Washington DC:n kuuluisimmat maamerkit – Washington Monument, US Capitol ynnä muut Amerikan historialliset rakennukset. 

Kansakunnan pääkaupunki miellytti heti ensinäkemältä reissaajan silmää. Iltakävely paikallisen jäätävän ison obeliskin, ehkä maailman suurimman fallos-symbolin kupeeseen auringon laskiessa oli yksi unohtumaton kokemus tällä reissulla. Forrest Gump- ynnä muista elokuvista tutut maisemat tuntuvat livenä taas kummallisen hienoilta. 

Lincoln Memorial ja remontin takia puolityhjä Reflecting Pool

Punasilmäinen mörkö vaanii...

Iltakävelyn ja lyhyen metrolla suhailun jälkeen suuntasimme takaisin hotellille. Normaalien rutiineiden jälkeen uni maittoi, kunnes aamuinen herätyskello oli jälleen kylmä ja armoton, ja kohtuuttoman aikainen.

Aikaisen aamun tarkoitus oli välttää pitkät jonotukset Amerikan demokratian ytimessä eli Capitolissa. US Capitol on ehkä paikallisen historian merkittävimpiä rakennelmia, eli ehdottomasti vierailun arvoinen pytinki. Yllättävän kätevästi tupaan päästiin, kun varasimme ennakkoon tiketit ja pyrimme saapumaan paikalle sovittuun aikaan. Pienen jonottamisen ja lyhyen Jenkkilän historiaan ja hallintokulttuuriin perustuvan videon jälkeen pääsimme tutustumaan itse Capitoliin. Kierros oli sopivan lyhyt ja jopa informatiivinen kertoen Yhdysvaltain alkutaipaleesta hyvää yleistietoa. Eikä muuten edes maksa mitään.

US Capitol

Capitol Rotunda

Lincolnin Abrahami

Capitolin jälkeen kipaisimme vielä kongressin kirjastossa ennen kun palasimme hotellille lepäilemään. Washington kiilasi Amerikan kaupungeista tyylikkäimpään kärkeen, ehkä samalle viivalle San Fransiscon kanssa. Pääkaupungin rakennukset ovat toki omaa luokkaansa historiallisuudessaan ja arkkitehtuurissaan. 

US Government 0001, kiva rekisterikilpi

New York

Lauantaiaamuna lähdimme road trippimme viimeiselle siirtymälle kohti New Yorkia. Hyvin palvellut Ford Escape vm 2013 on nyt kuljettanut meidät Tyynen valtameren rannalta Atlantille muutaman kiertotien kautta. Toinen selviytymisen kannalta elintärkeä kapistus on ollut navigaattorimme, jota ilman emme olisi päässeet varmaankaan edes ensimmäisestä kaupungista ulos. Toisaalta Garminin järkyttävä käyttöjärjestelmä, täydellinen epäloogisuus ja hermoja raastavan huono kosketusnäyttö hieman tiputtavat kapineen pisteitä. Mutta käytännössä ilman navigaattoria ajaminen olisi ollut mahdotonta.

New Yorkiin saavuimme oikeastaan melko yllättäen. ”Hei, onko tuo Manhattan?” No olihan se. Olimme buukanneet majoituksen lentokentän kupeesta JFK Innistä. Tällä järjestelyllä pääsimme heti sunnuntaiaamuna palauttamaan auton Nationalin vuokraamoon JFK:lle. Vuokraamon tyyppi bongasi jo sadan metrin päästä tuulilasiin syntyneen särön (lasiin napsahti kivi jossain vaiheessa), ja oli heti peräämässä vakuutusyhtiön yhteystietoja. Meinasi jo veri kiehahtaa, mutta onneksi kaverille lopulta riitti tieto siitä, että olimme maksaneet vuokrauksen yhteydessä vakuutusmaksut vuokrafirmalle. Varmaan voi suositella kattavien vakuutuksien hankkimista jenkeissä autoa vuokratessa, koska koko maa tuntuu pelaavan vakuutusten ympärillä. 

Tirautimme pari kyyneltä kuormajuhtamme muistolle ja poistuimme vuokraamon takaovesta kätevästi suoraan juna-asemalle. Ajelimme lentokentän paikallisjunalla Jamaican kaupunginosan metroasemalle, jossa lounastimme erittäin heikkotasoiset burgeriateriat. Mielenkiintoista ateriassa oli kuitenkin hinta: ”That´s nine eleven” – ”Excuse me?” ”That´s nine dollars eleven cents” – ”Oh, yes.. right.” Syystäkin sanat 9/11 ovat syöpyneet varmaan jokaisen mieleen hieman erilaisessa yhteydessä. Varsinkin New Yorkissa, 11 vuoden takaisten tapahtumien keskipisteessä, numeroyhdistelmä kalskahtaa korvaan erityisesti. Niinpä suuntasimme lounaan jälkeen metrolla kohti Manhattania ja World Trade Centeria ja entisten kaksoistornien tonttia. 

Kävelymatkalla piipahdimme myös legendaarisella Brooklyn Bridgella. Vaikuttava silta, varsinkin kun valmistumispäivämäärä on ollut joskus vuonna 1883.

Brooklyn Bridge

WTC:n raunioilla näytti olevan kovasti rakennnusintoa päällä. Paikalle nousee uutta rakennusta entistä isompana ja ehompana. Ihmeellistä, että kaksoistornien korvaajasta väännettiin riitaa näinkin pitkään, ja vasta yli kymmenen vuoden päästä tapahtumista uutta  One World Trade Center -tornia on saatu harjakorkeuteen.

One World Trade Center

Manhattan-kierroksemme jatkui WTC:ltä sinne missä raha liikkuu eli tietenkin Wall Streetille, jossa edelleen näyttäisi päivystävän sinnikkäitä hippejä osoittamassa mieltään jostain, mistä eivät varmaan itsekään tiedä yhtään mitään. Seinäkadulta jatkoimme Manhattanin eteläkärkeen ottamaan parit kuvat Vapaudenpatsaasta, joka tönöttää vähän matkan päässä Liberty Islandilla. 

New Yorkin pörssi

Anarkiaa! Mähän seison siellä missä huvittaa.

New Yorkin yksi pakollisista nähtävyyksistä on Central Park. Hämmästyttävää, miten keskelle valtavaa kerrostalojen ja pilvenpiirtäjien viidakkoa on maltettu jättää kappale oikeaa luontoa. Monet New Yorkkilaiset olivat näemmä ottaneet puiston omakseen ja sunnuntai-illaksi paikka olikin täyttynyt piknik-ihmisistä. Central Parkissa kannattaa ehdottomasti piipahtaa lyhyelläkin visiitillä.

Central Park

Puiston jälkeen käytiin vielä tarkastamassa Times Square, Chrysler Building ja Empire State Building. Väsyttävän päiväkierroksen jälkeen lähdimme suuntaamaan kohti hotellia...

Times Square

Siirtymä ei mennytkään ihan niin kuin elokuvissa. New Yorkin metro ei ole ihan selkeimmästä päästä varsinkaan turistin näkövinkkelistä. Kun olimme päässeet yksimielisyyteen oikeasta metrolinjasta ja hypänneet junan kyytiin, tajusimme ettei kyseinen linja pysähdykään kaikilla asemilla. Ei varsinkaan sillä asemalla, jolle me olimme matkalla. Nopeiden päätösten jälkeen jäimme pois kyydistä aikaisemmalla asemalla Euclid Avenuella Queensissa. 

Putkahdimme katutasoon keskelle pimeää lähiötä, jonka väestö ei anna hirveästi arvoa valkoiselle miehelle. Jännä kakka oli lähellä. Hetken haahuilun jälkeen hyppäsimme lähistölle pysähtyneeseen bussiin ja tiedustelimme kuljettajalta suuntaa JFK:n kentän lähistölle. Kuljettaja ymmärsi välittömästi tilanteen ja ahdinkomme. ”Hop on. This is not exactly the best neigborhood for you guys...” Onneksi maailmasta löytyy tuollaisia ystävällisiäkin ihmisiä, koska heti kun olimme istahtaneet alas, viereiselle kadulle kurvasi kymmenkunta poliisiyksikköä piirittämään katua... Lisää jännää kakkaa.

Bussi ei tietenkään kulkenut suoraan hotellimme ohi, mutta kuljettaja lupasi jättää meidät oikean kadun varteen, josta pääsisimme todennäköisesti perille kävellen. Bussimatkalla huomattiin, että joka korttelin päässä päivysti poliisipartio. Onko se sitten hyvä asia vai huono asia? Joka tapauksessa, piilotin rannekellon pois näkyviltä ja siirsin kamerasta muistikortin takataskuun, jos vaikka joku gangsta meidät yön pimeydessä kävisi rullaamassa.

Ystävällinen bussikuskimme ei edes välittänyt veloittaa meiltä mitään. Tuollainen hyväntahtoisuus todellakin palauttaa uskon ihmiskuntaan. Bussimatkan päätteeksi päädyimme melko lähelle hotellia, mutta edelleenkään mitään hajua koordinaateista ei ollut. Onneksi nuoremman JT:n ”vajaa-äly-puhelimen” kartta auttoi meitä suunnistamisessa ja vihdoin pääsimme huokaisemaan helpotuksesta hotellihuoneen turvassa. Kylmä olut, kiitos.

Mukava tuollainen jännitysmomentti vielä tähän reissun päätteeksi. Kuten nuoremman JT:n isäkin olisi villeinä vuosinaan todennut: ”Se oli päivä, jolloin paskakin kangistui”.

Sellaiset olivat viimeiset reissuhetket. Maailmanympärimatkan jälkitunnelmia ja ehkä jotain yleistä reissulöpinääkin putkahtaa blogiin vielä myöhemmin, mutta nyt alkaa tämä maailmanvalloitus olla taputeltu.