Melaka, Malesia. + Suunnitelmia kotimatkaksi

Juhannusviikonlopuksi vaihtariporukka on hajaantunut matkailemaan kuka minnekin. Osa läksi Thaimaahan ja osa jo äidin lihapatojen ääreen Suomeen. Pieni sisukas osasto jäi Penangillekin juhlistamaan yötöntä yötä, joka Malesiassa olisi kuitenkin ihan tavallinen yö.

Itse hyppäsin perjantaiaamuna bussiin ja otin suunnaksi Melakan kaupungin. Melaka on yksi historiallisia kauppasatamia Malakan salmen rannalla Penangin ja Singaporen lisäksi. Kaupungilla on Malesialaisittain melko pitkä historia. Ensin Sumatralta seilannut prinssi perusti paikalle kaupungin, myöhemmin kaupunkiin tulivat mellastamaan portugalilaiset, ja sitten hollannin lipun alla seilaavat laivat tykittivät muurit matalaksi ja asettuivat mestoille. Britit tietenkin olivat täällä myös aikansa siirtomaaherroina. Perjantaina 22.6.2012 kaupunkiin saapui suuri lapualainen valloittaja, jolla oli kuitenkin mielessään vain rauhallinen Juhannuksen vietto kaupungin herruuden sijaan.

Yhdeksän tunnin mittaiseksi venähtänyt bussimatka päättyi Melaka Sentral –bussiterminaaliin, josta piti ottaa paikallisbussi nro 17 keskustaan. Tunnin odottelun jälkeen ahtauduin bussiin, joka oli ehkä täydempi kuin mikään bussi ikinä. Onneksi olin pakannut kolmen päivän reissulle mukaan vain pikkurepullisen tavaraa, joten pääsin melko tuskattomasti purkautumaan keskustassa ulos bussista. Sääliksi kävi kanadalaista tyyppiä, joka 75 litran rinkkansa lisäksi roudasi mukanaan polven korkuista bongorumpua.

Kellotorni ja kirkko

Jäin bussista keskusaukiolla, josta löytää Melakan postikorttimaamerkit: punaisiksi maalatut kellotornin ja Kristuksen Kirkon. Suuri lapualainen valloittaja ei ollut kaupungin ainut valkoinen mies. Turisteja ja muita reissaajia pyörii kaduilla yllättävän paljon. 

Bussipysäkiltä suuntasin etsimään majoitusta Chinatownista joen toiselta puolelta. Useimmat paikat olivat viikonlopun takia täynnä, joten ennalta varaaminen olisi ehkä kannattanut. Otin ensimmäiseksi yöksi hieman ylihinnoitellun, mutta mukavan hotellihuoneen jokimaisemalla. Melaka on UNESCO:n maailmanperintökohde, ja tämäkin rakennus oli historiallinen ja suojeltu. Hotelleissa pitää maksaa huoneista myös ”heritage”-lisää (pari ringittiä), joka kuuluisi mennä rakennusten suojelukäyttöön.

Öinen jokimaisema ja siipiratas

Juhannusaaton iltana kävin syömässä Chinatownin Jonker Streetillä, joka valjastetaan viikonloppuiltaisin torikäyttöön. Kadun eteläpäässä turistit pääsevät seurailemaan, kun Guinnesin ennätysmies rikkoo kookospähkinöitä sormellaan, vitsailee tytöille ja jakaa nimmareita ja reppureissaajien Lonely Planeteihin. Pohjoispäässä katua esiintyi joku paikallinen Arja Koriseva. Sijoitin itseni ruokailemaan näiden kahden vetonaulan välimaastoon. 

Jonker Street

Perjanai-iltana uni tuli aikaisin pitkän matkustuspäivän päätteeksi. Näin ollen olin lauantaina hereillä jo niinhin aikoihin, kun Suomessa Juhannuksen juhlijat ovat vasta päässeet henkevälle juttelutasolle mökeillään ja festareilla. Kipaisin aamupalalle ja etsimään uutta majoitusta, koska edellisen yön hotelli oli seuraavalle päivälle buukattu täyteen. Aamupala löytyi läheltä, ja samasta firmasta sain myös huoneen seuraavaksi yöksi paljon halvemmalla. Tosin tällä kertaa huoneen ikkunasta näkyi vain vessan seinä.

St. Paul´s Church

Melakaa kierrellessä näkee mukavasti eri kulttuurien jättämää perintöä. On portugalilaisten rakentamien linnoitusten jämiä, hollantilaisten uudelleen rakentamien linnoitusten jämiä, kirkkoja, moskeijoita, temppeleitä ja kaupunkimaista jokimaisemaa. Melakan historiallisuudesta kertoo jo sekin, että kaupungista löytyy Malesian vanhin kiinalaistemppeli sekä maan vanhin moskeija. Kipusin mm. pienelle Bukit St. Paulin kukkulalle, jossa seisoo 1500-luvulla rakennetun kirkon jäänteet. Museoita löytyy aivan joka lähtöön. Jopa Malesian suurimmalle puolueelle, UMNO:lle on laitettu oma museo. Politiikka, ja varsinkaan täkäläinen versio siitä ei innostanut, joten suuntasin itse kulttuurikierrokselle portugalilaislaivan malliseen merimuseoon, jonka esittely kertoo Melakan historian vaiheista, ja siitä, minkä maan armada on milloinkin on hyökännyt mereltä kaupunkiin. Museon toinen osa perehtyy hieman sekaviin yhdistelmiin: veneiden ja laivojen pienoismalleja, kilpikonna-tietoutta ja meteoriitteja. Muutama dinosauruksen muna ja pari astronauttipatsasta komistaa myös museota. En oikein osannut yhdistää näitä saman katon alle, mutta ehkä tähän kombinaatioon oli joku looginen selitys.   

Cheng Hoon Teng - Malesian vanhin kiinalaistemppeli

Merimuseo

Iltapäivällä käväisin hotellin respan suosituksesta Hang Tuah –kadulla paikallisessa markkinatapahtumassa. ”Hullu-markkinat” näytti olevan päivän teemana, koska jokaiselle tenavalle ja lapsenmieliselle aikuiselle oli tuupattu käteen torvi, jota sitten soitettiin naama puhkuen ihan koko ajan. Pakenin äänisaastetta Pizza Hutin tarjoamiin sisätiloihin. Ruokaa odotellessa ikkunan takana nuori poika viritteli noin kymmenminuuttisen serenadin torvellaan, kunnes teini-ikäinen isoveli käski kaveria lopettamaan. Yhdessä veljekset suuntasivat takaisin markkinahumuun torviaan törtötellen. Johan oli hullut markkinat.

Osta torvi!

Aamuinen Melaka -joki

Juhannuksen juhlinta jäi tänä vuonna normaalia hiljaisemmaksi, koska olin yksin matkassa. Lauantai-iltana taas melko aikaisin nukkumaan, ja aamulla jälleen aikaisin ylös. Kävelin sunnuntaiaamuna vielä toistamiseen Bukit St. Paulin kukkulalle katsomaan auringonnousua, mutta pilvipeite jätti maisemat harmaaksi. Paluumatkalle olin varannut bussin Kuala Lumpuriin, josta vaihtaisin myöhemmin Penangin bussiin. Penangilta ei saanut jostain syystä varattua meno-paluuta Melakaan, mutta itse räätälöimällä paluumatkan sai melko vaivattomasti järjestymään. Menin ajoissa Melaka Sentraliin, ja sain vaihdettua aikaisempaan lähtöön kohti Kuala Lumpuria. KL:ssa aikaistaminen ei onnistunut, ja jouduin odottelemaan nelisen tuntia Penangin bussin lähtöä. Sillä aikaa oliki hyvä käydä hankkimassa varusteita tulevia reissuja varten. Mukaan tarttui Uuden-Seelannin ja Fidzin taskuoppaat sekä pipo. Jostain syystä Malesiassa on melko köyhät pipomarkkinat, mutta löytyihän se lopulta! Nyt edessä on viimeinen viikko Penangilla, ja sitten pipoa saattaa jo tarvitakin.

Kotimatka

Viiden kuukauden välilasku Malesiaan alkaa olla nyt lopuillaan, ja on aika lähteä kotimatkalle. Oma kotimatkani alkaa neljän päivän pysähdyksellä Kuala Lumpurissa. Siellä olisi tarkoitus  toivottaa osa tässäkin blogissa seikkailleista sankareista kotimatkalle. Menolippu Aasiaan –blogista kannattaa seurailla poikien kuulumisia. Heidän matkansa suuntaa kohti pohjoista ja Kiinaa, josta osa jatkaa vielä Trans Siperia –junalla kohti kotia. Itse otan päinvastaisen suunnan keskiviikkona 4.7 Kuala Lumpurista, josta lennän Hong Kongin kautta Uuden-Seelannin Aucklandiin. Sieltä jatkan 22.7 Fidzille, josta reilun viikon levyttelyn jälkeen lennän heinäkuun lopussa pohjoisempaan Ameriikkaan Yhdysvaltoihin. Los Angelesissa saan matkaseuraksi kaverini Jetron, jonka kanssa yhdessä seikkailemme mantereen halki New Yorkiin, josta paluulentomme Suomeen lähtee maanantaina 20. elokuuta. Helsinki-Vantaan kakkosterminaalista meidät pitäisi löytää tiistaina 21.8 klo 8:50.

Ehkä suorempia ja lyhyemmillä välilaskuilla olevia lentoja Malesiasta Suomeen voisi löytyä, mutta yllä mainittu reitti vaikutti ihan soppelilta.

Uusi-Seelanti. Monesti luullaan (kuten itsekin ensin ajattelin), että Uusi-Seelanti on ihan tuossa kivenheiton päässä Kaakkois-Aasiasta. Vaikka Suomen keihäsmiesten taso on laskenut, niin tuskin edes itse legenda Seppo Räty saisi murkulaa napsahtamaan saarivaltion rantahiekkaan muutaman perkeleenkään saattelemana. Penangilta Aucklandiin on itse asiassa kolmisensataa kilometriä pidempi matka kuin Penangilta Helsinkiin. Lentotunteja Hong Kongista Aucklandiinkin kertyy vajaat yksitoista.

Uusi-Seelanti on yksi eniten odottamistani kohteista tällä reissulla, ja ikinä. Suunnitelmanani on hypätä Aucklandista 6.7 koneeseen ja ottaa suunta eteläsaaren Queenstowniin. Sieltä, eteläisen pallonpuoliskon Alppien keskeltä, matka jatkuu hiljalleen kohti pohjoista. Tarkoitus on suunnata Queenstowin jälkeen Wanakaan, jossa laskettelukeskukset avaavat parhaillaan ensimmäisiä rinteitään. Wanakasta jatkan eteläsaaren länsirannikkoa pitkin sademetsien ja vuorten ympäröivälle Fox Glacier –jäätikölle, ja sieltä hiljalleen Greymouthiin. Greymouthista matkaan maisemiltaan maailman hienoimmaksi kehuttua rautatietä pitkin junalla itärannikon Christchurchiin, josta jatkan kohti eteläsaaren pohjoisosaa. Pohjoissaarelle jätän hieman pienemmän osan kahden ja puolen viikon visiitistäni, mutta mielenkiintoisia paikkoja siellä ovat ainakin pääkaupunki Wellington ja vulkaanisella maaperällä lepäävä Rotoruan kaupunki. Lopulta ympyrä sulkeutuu, ja palaan takaisin Aucklandiin 22. heinäkuuta mennessä.  

Fidzi. Uudesta-Seelannista pohjoiseen löytyy eteläisen pallonpuoliskon Kanaria, eli Fidzin saarivaltio. Fidzi tuli matkani välietapiksi hieman sattumalta, kun ilmoitin matkatoimisto Kilroylle olevani kiinnostunut vierailemaan ”jollain Tyynenmeren saarella”. Fidzin aktiviteetit koostunevat omalta osaltani saarihyppelystä ja riippumatossa makoilusta. 

USA. Yhdysvallat osui matkalleni, koska olimme jo aikaisemmin kaverin kanssa haaveilleet jonkinlaisesta Jenkkilän road tripistä. Nyt olisi sitten aika sille. Los Angelesista suunnittelimme vuokraavamme auton, ja kiertelevämme sillä länsirannikolla ainakin San Fransiscossa ja Las Vegasissa sekä Grand Canyonilla. Koko mantereen halki emme lähde kahdestaan ajamaan, vaikka aikaa on kolme viikkoa. Niinpä suuntaamme ”jotain kautta” ”jollain kulkupelillä” ”jonnekin itärannikolle”. Ainakin Washington DC ja New York ovat kiertueen pysäkkejä. Näillä eväillä mennään. Tämä suunnitelma on nivottu kasaan Lapuan ABC:llä joskus kauan sitten reilussa puolessa tunnissa, eli tarkennuksia on luvassa ennen kun Air Pacificin 747:n renkaat osuvat maahan tuossa lihavien luvatussa ihmemaassa.

Tällaiset ovat suunnitelmat tässä vaiheessa. Aika paljon vielä tarkennettavaa ennen kun tien päälle noustaan, mutta omien korvien välissä loppumatka alkaa olla jo kohtalaisen hyvin hahmottunut. Ainahan ei pidä liikaa suunnitella, mutta näin kuitenkin välttää isoimmat yllätykset ja ylimääräisen säätämisen matkan aikana. Seuraavia reissupäivityksiä luvassa siis Uudesta-Seelannista, mutta sitä ennen tiedossa ainakin tunnelmia Malesiasta ja vaihto-opiskelusta...