Ko Tao, Thaimaa

Thaimaan reissulle lähti kaksi kovista koulupinnaria. Päätettiin herra A:n kanssa irtautua akateemisista ympyröistä hetkeksi ja suunnata Thaimaan itärannikon saarelle Ko Taolle. Tao on hieman syrjemmässä kuin lähellä sijaitsevat isoveljensä Ko Samui ja Ko Phangan. Saari on tunnettu erityisesti sukelluskohteena, ja tämä laji oli myös matkaseurallani mielessä. Tao tarjoaa puitteita myös omalle lajilleni eli kiipeilylle, joten pakkasin mukaan siis myös kiipeilykengät, jotka olivat jo tuokion lojuneet käyttämättöminä kaapissa. 

Varasimme koulun matkatoimistosta minibussiliput, ja lähtö olisi keskiviikkoaamuna klo 5:30. Minibussi-lautta-yhdistelmälle tuli hintaa 125 ringittiä (reilut 30 euroa). Jälkeenpäin ajatellen päivän myöhäisemmät lähdöt olisivat varmasti olleet perillä samaan aikaan, koska jouduimme odottelemaan Surat Thanin rannikkokaupungissa lopulta yhdeksän tuntia lautan lähtöä. Surat Thanista jatkoimme siis yölautalla Ko Taolle. Lautta lähti satamasta yhdentoista aikoihin illalla ja perille saavuttiin aamutuimaan. Nukkuminen lautalla onnistui kuitenkin hyvin, vaikka tunnelma purkissa olikin verratavissa niin sanottuun karjavaunuun. 25 tunnin siirtymä oli kuitenkin toteutettu vihdoin aamuseitsemän aikoihin.  

Yölautta

Taolla suuntasimme heti Sairee Beachille, josta varasimme majoituksen pariksi yöksi. Päädyimme lopulta majoittumaan samassa resortissa koko reissun ajan. 600 bathin hinta yhdestä yöstä ei ollut pahakaan, vaikka hieman kuumaksi kämppä välillä kävi. Resortista löytyi kuitenkin uima-allas ja ravintola nettiyhteyksineen, joten ihan ok paikka. 

Herra A paineli välittömästi varaamaan sukelluksia suomalaisten pyörittämästä Ko Tao Diversista. Itse käväisin Good Time Adventuresin toimistolla. GTA pyörittää Taolla kiipeilykursseja sekä opastaa reissaajia saaren kiipeilypaikoille. Toimistolta voi myös vuokrata varusteita kengistä crash padeihin. Päätin käyttää ensimmäisen päivän paikkoihin tutustumiseen ja jättää kiipeilyt vasta seuraavalle päivälle. GTA:n sivuilta on ladattavissa Taon kiipeilyopas, jonka perusteella lähdin kartoittamaan saaren boulderointimahdollisuuksia. Suuntasin Secret Garden –nimiseen paikkaan, joka on lyhyen kävelymatkan päässä Saireelta. Matka on tosin lyhyt vain jos valitsee oikean reitin. Itse kävelin aluksi oikean risteyksen ohi, minkä seurauksena päädyin lähes saaren vastarannalle parin hiostavan ylä- ja alamäen jälkeen. Paluumatkalla löysin paikan kuitenkin helposti. Täytyy sanoa, että Taolta löytyy kyllä puitteita boulderointiin. Koko saari on oikeastaan ammuttu täyteen graniittijärkäleitä ja kalliota. Pelkästään Secret Gardenista löytyy jo 50 kartoitettua reittiä (+100 kartoittamatonta), ja vastaavan kokoisia alueita saarelta on kartoitettu toistakymmentä. Köysireittejäkin löytyy yli 50, ja lisää projekteja avataan jatkuvasti. 

Secret Garden - tai ainakin murto-osa siitä..

Miinuksena voi todeta karhean sormentappaja-tyylisen kivilaadun, joka yhdessä 30 asteen helteen kanssa pitävät huolen siitä, ettei lajista pääse ainakaan liikaa nauttimaan. Voisin silti suositella lajista kiinnostuneille välineiden vuokraamista ja pientä visiittiä viidakon kupeeseen tai rannalle kiviä halailemaan. Kannattaa kuitenkin ennen kiipeilyä hätistellä pois enimmät tuhatjalkaiset ja hämähäkit, jotka lymyilevät kivenkoloissa. 

Sitten muihin aiheisiin: suomalaisen turistin Thaimaan matkaan kuuluu tottakai ryöstetyksi tuleminen. Näinpä sain myös itse kokea samaisen kohtalon. Perjantai-illan päätteeksi huomasin puhelimen ja lompakon hävinneen pitkäkyntisten matkaan. Menetys ei sinällään ollut suuri. Nokialaiseni osakkeet ovat olleen jo pari vuotta melko alhaalla, enkä antaisi vanhalle luurilleni arvoa pariakymmentä euroa enempää, jos sitäkään. Navigointi-näppäin on irronnut ja puhelimen käyttö vaatii hieman taituruutta, joten luuri sopii erinomaisesti uudelle ”pitkäkyntiselle” omistajalleen. Malesialainen prepaid-liittymä ei sekään hurjasti arvoa kantanut. Lompakossa oli käteistä ehkä parinkympin edestä, ja kortit olivat hyvässä tallessa resortin tallelokerossa. Lopulta tarinan opetus lienee se, että kolmen ja puolen kuukauden reissaamisen jälkeen ei kannata tuudittautua siihen luuloon, että mitään ei voi käydä. Maailma on täynnä kieroja ihmisiä. Näemmä oma varovaisuustaso on päässyt lipsumaan liian heikolle, kun kerran tällaista pääsee sattumaan. Jos asiasta jotain hyviä puolia pitää löytää, niin ainakin taas osaa olla varovaisempi reissatessa. Kokemus tämäkin, mutta suosittelen välttämään.

Suomen mm-jääkiekkoa varten virittelimme säännöllisesti kisastudiota myös Taolla. Pätkivä nettistriimi antoi melko laihan jääkiekkoelämyksen, mutta tilanteesta pysyttiin ainakin selvillä. Pronssipelin jälkeen tunnelma oli pyödässämme melko vaisu. Naapuripöydässä istuneilla oli tosin syytä iloita, koska pariskunnan naispuolinen oli tsekki ja mies slovakialainen.

Taolla viihtyy hyvin (takaiskuista huolimatta). Toukokuu tuntuu olevan low seasonia, eikä saarella mitään väkiryntäystä ollutkaan. Rauhallinen tunnelma tekeekin hyvää. Parina iltana hyväksi istuskelupaikaksi osoittautui Lotus-baari rannalla. Rantabaarissa näyttäisi olevan joka ilta tulishow, jossa paikalliset tyypit pyörittelevät palavia sirkusvälineitään aaltojen kupeessa ja välillä pelottavan näköisesti aivan pahaa-aavistamattomien turistien päiden päällä. Hyvin pojat ainakin hallitsivat työvälineensä, koska mitään vahinkoja tai onnettomuuksia ei nähty. 

Saaren eteläpäästä löytää lisää rantoja ja resortteja. Shark Bay, tai Ao Leuk, on kirkasvesinen lahti, joka soveltuu hyvin snorkailuun. Liikkuminen hoituu kävellen, joskin se saattaa kuumuudesta johtuen olla hieman työlästä. Skoottereita ja mönkijöitä saa vuokrattua, mutta kannattaa ensin selvittää onko päiväreissusi kohde saavutettavissa esim. pienipyöräisellä skootterilla. Ensimmäisen päivän harhailuillani vastaan tuli enduropyörällä etelä-afrikkalainen pariskunta, jotka sanoivat tien olleen melko haastava myös heidän kulkupelilleen. Skootteri- ja mönkijävuokraajat saattavat myös aiheettomasti vaatia korvauksia turistilta ”uusista” lommoista ja naarmuista, joita ei muka vuokraushetkellä vielä ollut. Taksin virkaa ajavat pick-upit, joiden kyydissä pääsee paikasta toiseen, tosin jälleen teiden kunnosta riippuen. Kätevin tapa rannalta toiselle liikuttaessa lienee kuitenkin taksivene.

Kuusipäiväiseksi venähtänyt koulupinnarien lomareissu kääntyi lopulta kotimatkaksi tiistaina. Tulomatkasta viisastuneina varasimme paluumatkalle junaliput. Puoli kolmelta iltapäivällä hyppäsimme lauttaan, jolla matkasimme Chumphonin rannikkokaupunkiin. Tällä kertaa lauttamatka sujui hieman ripeämmin, arviolta kolmessa tunnissa. Tosin meillä ei ollut kellosta hajuakaan, koska allekirjoittaneen puhelin oli pöllitty, ja herra A:n puhelin rikki. No, kellothan eivät kuulu todellisen ”trävellerin” arkeen, vaan elämme ilman aikataulujen tuomaa stressiä ja adaptoidumme täydellisesti paikalliseen kulttuuriin ja sen luomaan ajattomaan ilmapiiriin... No niin, eipä tosiaan. Kello ja aikataulut ovat oikeasti hyvä keksintö, ja jos Aasiassakin joskus opitaan niiden käytännöllisyys, niin hyvä!

Lähtölaituri

Chumphoniin päästyämme saimme siis jälleen odotella – tällä kertaa noin kuusi tuntia. Bangkokista Penangin Butterworthiin matkaava juna oli jo Chumhonissa tunnin myöhässä. Kyytiin päästyämme oli kyllä mukava kömpiä omaan punkkaan ja ottaa kunnon yöunet veturin kiskoessa meitä hiljalleen kohti rajaa. Matkaa varatessamme tarjolla oli enää yläpunkkia, jotka ovat noin puolet kapeampia kuin alapedit. Sen lisäksi esim. vessaan kompurointi on puoliuniselle yläpetiläiselle oma episoodinsa. Johtuiko väsymyksestä vai mistä, mutta yllättävän hyvin sain lopulta nukutuksi. 

Aamulla konduktööri herätteli vaunun puoli tuntia ennen rajaa. Rajalla kävimme passintarkastuksessa ja palasimme takaisin vaunuun, joka oli sillä aikaa muutettu istumapaikkaiseksi. Matka jatkui pohjois-Malesian halki Butterworthiin, jonne pääsimme lopulta 2,5 tuntia aikataulusta jäljessä. Matkasta uupuneina otimme Butterworthista taksin suoraan kotiin lautan ja bussimatkan sijaan. Kotiin päästiinkin vihdoin ja viimein – 25 tunnin matkan jälkeen.

Ja jos auringonlaskusta on tullut jokunen kuva napattua, niin pistetäänpä välillä myös videota...