Chicago, USA

Rock´n´roll, Blues Brothers, gansterit – The Windy City, Chicago. Ilta-auringossa lähestyminen olisi voinut olla vaikuttavampaa seurattavaa jos en itse olisi ollut kuljettajana seuraten silmä tarkkana navigaattorin ohjeita ja verraten niitä todelliseen ympäristöön interstaten ramppiviidakossa. Joka tapauksessa pääsimme hotellille kaupungin keskustan tuntumaan ilman ylimääräisiä mutkia. Väsyneinä emme jaksaneet lähteä etsimään halvempaa parkkihallia, joten tyydyimme kalliiseen valet-parkkiin hotellilla. Auton pysäköinti maksoi yöltä enemmän kuin keskiverto yö yhdeltä hengeltä motellissa. Ilta vierähti reissun tähänastista antia hämmästellessä kuvien ja videoiden muodossa. Näemmä maileja ja monenmoisia paikkoja on kertynyt mittariin.

Tiistaina suuntasimme kaupungille katsastamaan tiluksia. Chicago on valtava, iso ja järjettömän suuri kaupunki. Joskus taannoin tontti paloi pahemman kerran ja jätti koko kaupungin sileäksi. Palon jälkeen arkkitehdit pääsivät aloittamaan tyhjältä pöydältä ja keksivät suunnitella uudenlaisia taloja, jotka olisivat hieman normaalia rintamamiestaloa kookkaampia. Lopputuloksena syntyi liuta pilvenpiirtäjiä, jotka kaunistavat nykyään Chicagon kaupunkikuvaa. 

Ennen vuosituhannen vaihdetta kaupunki  päätti rakentaa myös hienon puiston keskustan ja Michigan-järven väliin. Lopulta Millenium Park taisi valmistua pahasti dead linesta myöhässä, mutta väliäkös tuolla, koska kovin kaunis siitä tuli. Ensimmäinen turisti-must-see kohteemme oli puistoon bykätty papu, eli The Bean. Kyseessä on huvittava muistomerkki tai patsas tai nähtävyys, joka nimensä mukaisesti pavun mallisena peilinä heijastaa kaupungin pilvenpiirtäjät ja lähempänä seisoskelevat turistimassat huvittavissa muodoissa. Pakkohan sitä on käydä sorkkimassa kamera toisessa kädessä.

The Bean

Millenium Parkista jatkoimme keskustan läpi kohti kaupungin korkeinta tornia.

Keskustaa

Sears Towerina tunnettu Yhdysvaltain korkein pilvenpiirtäjä on nykyään nimeltään Willis Tower. Uusi nimi johtuu siitä, että Bruce Willis osti rakennuksen käteisellä huurteisen Vegas-illan päätteeksi, ja sai näin ollen oikeuden nimetä tornin uudelleen. 

Todellisuudessa rakennuksen uudelleen nimeäminen lienee hieman erilainen tarina, mutta mielestämme Bruce Willis –versio vaikutti paremmalta, joten uskokaamme siihen.

Torni vetää pahaimmillaan 25 000 turistia päivittäin yläkerran sky deckille, ja vuosittain tämän 103 kerroksen kävijämäärä nousee yli miljoonaan. Menimme tottakai hämmästelemään maisemaa yläkerrasta, mutta jos jonottamisen todellinen luonne olisi ollut ennalta tiedossa, niin olisimme ehkä tyytyneet normaaliin sammakkoperspektiiviin. Parin tunnin tuskailun jälkeen pääsimme viimein hissiin ja lopulta maisemakerrokseen.
 

Sky deckille on myös rakennettu hauskat lasikopit, joihin voi mennä seisoskelemaan ja ihmettelemään alla avautuvaa noin neljänsadan metrin pudotusta. 

Sears Tower oli muuten maailman korkein pilvenpiirtäjä aina vuoteen 1998 saakka, kunnes Petronas sai kaksoistorninsa pystyyn Kuala Lumpurissa. 

Chicagon pysähdyksen jälkeen navigaattoriin lyötiin koordinaateiksi Washington DC. Jaoimme ajomatkan kahdelle päivälle, joten perillä kansakunnan pääkaupungissa olimme torstaina iltapäivällä.