Queenstown / Milford Sound / Wanaka, Uusi-Seelanti

Queenstown

Perjantain lennon epäonnistumisen jälkeen kokeiltiin lauantaiaamuna uudestaan. Kentälle saapuessani taululla ilmoitettiin, että Auckland – Wellington –lento olisi peruttu. Tällä lennollahan piti lähteä, eli mitäs helvettiä nyt taas? Menin selvittämään asiaa jälleen tiskille, josta helpotukseksi kuitenkin ilmoitettiin, että Queenstowniin olisi järjestetty tänään suora ylimääräinen lento klo 7:00. Hienoa, vihdoin pääsin matkaan.

Lentokentällä Queenstownissa

Uuden-Seelannin eteläsaarelta löytyy eteläiset Alpit eli vuoristo, joka saattaa joillekin olla tuttu mm. Taru Sormusten Herrasta –elokuvien joistain kohtauksista. Millään lennolla ei ole ollut yhtä mieleenpainuvaa laskeutumista. Kone alkaa hiljalleen pudotta lentokorkeutta, kunnes ollaan vuortenhuippujen tasolla. Sitten kaarrellaan kirjaimellisesti vuorten välissä, ja lopulta laskeudutaan viimeiset sadat metrit  kiertäen reilu puoliympyrä pienen vuoren ympäri ennen kiitorataa. Melkoisen vaikuttava lähestyminen! Sumussa laskeutuminen on kuulemma aika ajoin jopa mahdotonta.

Maisemat hostellin parvekkeelta

 Koneesta poistuttua ulkona odotti mukava pikkupakkanen. Maa oli kuurassa ja pienet vesistöt jäässä. Kohta pian oli näpitkin jäässä. Otin bussikyydin Queenstowniin (6 dollaria) ja lähdin paikallistamaan hostellia. Olin ennalta varannut Nomad´s –ketjun hostellista dormimajoituksen, ts. saman ketjun hostellin, jossa yövyin Aucklandissa. Tällä kertaa hostelli vaikutti vähän lupaavammalta, ja paikka onkin äänestetty jossain vaiheessa Uuden-Seelannin parhaaksi hostelliksi. Ei minun makuuni tosin tämäkään. Majoitus kuuden hengen huoneessa maksoi 34 dollaria yöltä. Olin paikalla melko aikaisin, ja jouduin odottelemaan nelisen tuntia ennen kuin pääsin kirjautumaan sisään. Onneksi tavarat sai säilytykseen hostellille, joten lähdin aikani kuluksi tutustumaan kaupunkiin.

Queenstown on sen verran pieni, että kävellen liikkuminen on mahdollista. Kiertelin lauantain aamupäivän aikana mm. Queenstown Gardenissa, josta avautuu varsin mukavat näkymät Wakapitu-järvelle ja ympäristön vuorille. Vaikka Queenstownia sanotaan bilekaupungiksi (mikä pitää kyllä paikkansa..), niin tänne kannattaa tulla lähinnä uskomattomien maisemien takia. Bilettää voi tarvittaessa vaikka Suomessakin. Järven rannalla olevaa kaupunkia ympäröivät vuoret, joista näyttävin maamerkki on nimensä veroinen The Remarkables. Lähistöllä on paljon muitakin huippuja, joista osalta löytyy myös laskettelukeskuksia. Lautailu, ja miksei myös vanhanaikaisempi suksilla suhaaminen eli suksiminen, vetävät Queenstowniin väkeä talvisesongilla. Kaupungilla näkee paljon talvilajien harrastajia, kuten myös hostellilla. Illalla snoukkapojat ja –pimut kokoontuvat hostellin yleiseen tilaan juomaan, kunnes hostellin sääntöjen takia kello yhdeksältä porukka häädetään baariin jatkamaan. 

Kaupunkia

Kävin päivän aikana myös ajelemassa Skyline gondoli-hissillä ylös Bob´s Peakille, josta näkee ympäristön maisemat oikein hyvin. Pitkästä aikaa pääsi myös lumihangelle kävelemään. Bob´s Peakilta pääsee alas gondolin lisäksi myös laskuvarjon varassa mutta hinnat hipovat pilviä, kuten arvata saattaa. Queenstownissa on muutenkin valtavan paljon erilaista extreme-aktiviteettia tarjolla, kuten benji-hyppyjä, koskimelontaa, veneajeluita, parasailingia ja laskuvarjohyppyjä. Olin jopa niin extreme, että menin nukkumaan jo ennen puolta yötä. Taas olisi tiedossa aikainen herätys.

Queenstown Hill

Kaupunkimaisemaa

Laskuvarjoilua alas

Terveisiä Suomeen!

Milford Sound

Varasin sunnuntaiksi päiväreissun Milford Soundin vuonolle. Reissuun sisältyi bussimatkat sekä veneajelu vuonossa, ja hintaa tälle reissulle kertyi 120 dollaria. Bussikuski oli mukava tyyppi ja kertoi meille matkan aikana yhtä sun toista Uuden-Seelannin luonnosta. Sain myös tilapäisen työpaikan bussin ovimiehenä, koska oven sulkumekanismi oli rikki. Palkaksi luvattiin tietenkin olut. Kahden pysähdyksen jälkeen ovi alkoi taas toimia normaalisti, joten lyhyiden yt-neuvottelujen jälkeen jäin työttömäksi ja vaille luontaisetuja.

Aamuaurinko ovimiehen paikalta

Vuonolle on matkaa linnuntietä noin 60 kilometriä länteen, mutta bussilla sinne pitää kiertää Te Anaun kautta etelästä, jolloin kilometrejä kertyy noin 300 suuntaansa.

Queenstownista lähtiessä ajellaan ensin Wakapitu-järven itärantaa pitkin komeissa maisemissa etelään Te Anauhin. Sieltä matka jatkui vuorten länsipuolta pitkin UNESCO:n maailmanperintöalueelle Fiordlandin kansallispuistoon. 

Te Anaussa sumu peitti näkyvyyden, kunnes pohjoista kohti ajaessa aivan yllättäen taivas selkeni ja paljasti uskomattomat näkymät jäätiköiden muovaamiin laaksoihin. Bussi onneksi pysähtyi muutamia kertoja, jolloin kuvaaminen onnistui vähän helpommin. Tie Milford Soundsiin on sanottu olevan yksi maailman upeimmista maisemareiteistä ja sitä se epäilemättä onkin. Matkan voi taittaa myös kävellen kuuluisalla vaellusreitillä. Tälle polulle pitää tosin varata 2,5 vuotta ennakkoon oma vuoronsa, koska reitti on suosittu ja sille päästetään kerralla vain 40 vaeltajaa. 

Meanwhile in New Zealand...

Mirror Lakes

Olin minäkin siellä

Vuono ei pahemmin hävinnyt maisemissa bussimatkalle.

Milford Sound

Uuden-Seelannin luonto osaa kyllä hämmästyttää jatkuvasti. Sääolot saattavat muuttua minuutissa, ja jokaisen mutkan takana on jotain nähtävää. Juuri tämän takia tänne alunperin halusinkin.

Viimeisenä iltana Queenstownissa kävin kaikkien suosittelemassa Fergburgerissa syömässä. Tätä hampurilaispaikkaa suosittelee mm. Lonely Planet –oppaat. Jos olet joskus käynyt Lapualla grillillä, niin en suosittele Fergburgeria. Jos taas et ole käynyt Lapualla grillillä, niin kannattaa mennä. Siis Lapualle. Lonely Planet ei pahemmin Sampan hampurilaisista kerro... Onhan Fergburgerillakin purilaiset isoja, mutta eivät kyllä maistu juuri miltään pohjalaiselle kulinaristille. Kaiken lisäksi ravintolassa oli niin paljon porukkaa, että ruokaa sai odotella melkein kolme varttia.

Nomad´s -hostelli osoittautui tälläkin kertaa juhlivan nuorison hostelliksi, joten omaa rauhaa on turha haeskella. Paikka on melkoisen iso, eli yhteiset tilat ovat usein täynnä. Viimeisenä iltana palatessani huoneeseeni, dormimme ovelta alkoi oksennusvana, joka jatkui pitkin käytävää vessojen suuntaan. Syyllinen kävi aiheesta juuri neuvotteluja hostellin henkilökunnan kanssa. Onnittelin poikaa kokolattiamaton ansiokkaasta laatoittamisesta, ja todettuani huoneen olevan kunnossa painuin nukkumaan. Aamulla taas luvattoman aikaisin ylös ja bussilla kohti Wanakaa.

Wanaka

Maanantaiaamuna matkasin bussilla hieman pohjoisempaan Wanakan pikkukaupunkiin. Olin varannut ennakkoon bussiliput kaikille siirtymille, mikä myöskin ohjaa koko reissun aikataulua. Muita suunnitelmia en juuri tehnyt.

Majoituksen olin varannut Mountain View Backpackersista. Hostelli, ja koko kaupunki vaikutti heti alkuun mukavan rauhalliselta Queenstownin biletys-ilmapiiriin verrattuna. Hostellille kirjauduttuani kipaisin kaupungille syömään kebabia. Täkäläinen rulla muistuttaa hyvin etäisesti Suomesta saatavia, eikä todellakaan ole häävinen.

 

Wanaka

Kävelin myös parin kilometrin päähän Wanaka Puzzling Worldiin, josta löytää hauskan labyrintin ja muita pulmia sekä erilaisia optisia illuusioita ihmeteltäväksi. Hauska paikka, jossa kannattaa piipahtaa ikään tai sukupuoleen katsomatta.

Puzzling, indeed

Tiistaille olin alunperin suunnitellut lumilautailua Uuden-Seelannin kuuluisimmassa lautailukeskittymässä Snowpark NZ:ssa. Katselin hostellilla lautavuokrauksen, hissilippujen ja kuljetusten hintoja, kunnes huomasin lopulta olevani vähän myöhässä varailemaan lautailureissua seuraavalle päivälle. Varaukset olisi pitänyt hoitaa ennakkoon, enkä oikein halunnut maksaa ylimääräistä ja kokeilla onneani tiistaina menemällä Snowparkille kyselemään välinevuokraa jne. Harmittaa sikäli, koska enpä ole ennen käynyt rinteessä heinäkuussa. Ehkä sitten joku toinen heinäkuu?

Lake Wanaka

Tiistaipäivä vierähti pienellä päivävaelluksella Iron Mountainille, joka täkäläisessä maisemassa muistuttaa eniten suomalaista tunturia. Ilmakin oli maanantaita kirkkaampi, joten ympäristön vuoret näkyivät nyt selkeämmin. Iltapäivällä vuokrasin polkupyörän pariksi tunniksi, ja ajelin Wanaka-järven rantaa pitkin auringonlaskua ihmettelmässä. Sanavarastosta alkaa loppua ylistävät adjektiivit, mitä tulee Uuden-Seelannin luontoon ja maisemiin.  On se vaan...

..hämmentävää

Illalla vielä "keskiverto" auringonlasku.

Alkaa nyt jo tuntua siltä, että tänne pitää tulla joskus uudestaan.

Auckland, Uusi-Seelanti

Kuala Lumpur, Malesia ja Kaakkois-Aasia jäivät vihdoin taakse keskiviikkona. Lentokoneissa huonosti nukutun yön jälkeen laskeuduin Aucklandin kentälle. Vastassa oli joukko tulli- ja rajavirkailijoita, joita kiinnosti kovasti mukana tuomani matkatavarat. Uuden-Seelannin luonto on omalaatuista, joten maahan ei haluta yhtään ylimääräisiä luontokappaleita. Tulli korjaa siis talteen kaikki mahdollisia uusia ekosysteemejä sisällään pitävät tuotteet. Syyniin joutuvat mm. ruokatarvikkeet, eläinkunnan tuotteet ja esim. vaelluskengät (niissähän voi elää aivan oma ekosysteeminsä...). Omat Cameron Highlandsilta ostetut ”vaelluskenkäni” läpäisivät rajaviranomaisten seulan helposti. Tullikaavakkeeseen kannattaa kirjata kaikki epäilyttävät tuotteet rehellisesti, tai muuten saattaa napsahtaa melkoiset sakot. Omantunnon tuskissani myönsin tuovani maahan vajaan rasiallisen suomalaista salmiakkia, jota en ollut muistanut ennalta listata tullikaavakkeeseen. Sain kuitenkin vakuutettua rajaviranomaiset siitä, että salmiakki ei ole kovin biohasardi tuote. 30 päivän leima passiin ja tervetuloa Uuteen-Seelantiin!

Auckland

Pääsin maahan ilman isompaa vastustelua, vaikka täällä olikin tarkin rajatarkastus tähän mennessä vierailemistani maista. Ensimmäiset eurooppalaiset saivat täällä 1600-luvulla niinikään lämpimän vastaanoton. Maorit pistivät silloiset retkikunnat pataan ja söivät lounaaksi. Alkuperäisasukkaat eivät kuitenkaan popsineet kaikkia tutkimusmatkailijoita, mistä on todisteena maan nykyinen eurooppalaistaustainen valtaväestö. Auckland on kuitenkin hyvin monikulttuurinen - aasialaisia näkee kadulla paljon ja turkkilaiset pyörittävät täälläkin kebab-ravintoloita.

Auckland on maan suurin kaupunki ja tärkein tuloväylä Uuteen-Seelantiin. Kaupungissa oli tarkoitus pysähtyä ainoastaan yhdeksi yöksi ennen jatkolentoa eteläsaarelle. Aucklandin tunnetuin maamerkki lienee eteläisen pallonpuoliskon korkein rakennus Skytower. 328 metrin korkeuteen kohoavassa betonitornissa on muutama näköalatasanne ja ravintola, sekä joitain paikallisia erikoisuuksia - tornista voi esim. hypätä alas tai kiertää näköalatasanne kävellen ulkopuolella olevalla kapealla telineellä. Hyppääminen toimii freefall-meiningillä 192 metristä, kunnes vaijerit jarruttavat hyppääjän juuri ennen maahan osumista. Melko hurjan näköistä touhua, mutta tällaista aktiviteettiahan Uudesta-Seelannista pitäisi löytyä yllin ja kyllin. Korkeimmalta, 220 metrissä olevalta näköalatasanteelta avautuu oikein tyylikkäät maisemat kaupunkiin. Jos on vain päivä aikaa vierailla Aucklandissa, niin Skytowerissa kannattaa piipahtaa. Näkeepähän kaikki tarvittavat nähtävyydet yhdellä kertaa! Aikuiselta hissimatka kustantaa 28 NZD (n. 18 euroa) ja ISIC-kortilla hinta tipahti 18 dollariin. Samalla tuli hyödynnettyä kansainvälistä opiskelijakorttia (ISIC) ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Enää noin 12 euron edut, niin kortti on maksanut itsensä takaisin...

Ryhmäliikuntaa Uuden-Seelannin tyyliin

Suomessa on kesä ja Uudessa-Seelannissa tottakai talvi. Aucklandissa lämpötila huitelee siinä kymmenen plusasteen alapuolella. Illalla piti kaivella pipo päähän. Tulihan niille nahkahanskoillekin lopulta käyttöä, vaikka Malesiassa ne vielä tuntuivat turhilta matkatavaroilta. Viileä ja puhdas ilma tekee muuten terää puolen vuoden helteen jälkeen!

Skytower

Auckland bridge ja auringonlasku

Majoituksen olin varannut ennakkoon Fort Streetiltä, jota pidetään Aucklandin reppureissaajien alueena, koska sieltä löytyy ainakin kolme isoa nuorten suosimaa hostellia. Asuin dormimajoituksessa Nomad´s –ketjun hostellissa. Hostelli on täynnä teini-ikäisiä juhlivia brittejä, jotka taluttavat kavereitaan jo kymmeneltä illalla. Uuteen-Seelantiin kuulemma suorastaan tulvii välivuottaan pitäviä brittejä, jotka matkustelevat bussipassin voimin isossa porukassa ympäri maata juhlimassa. Hostellin olisi voinut varata siis jostain muualta... Henkilökunta oli ilmeestä päätellen nauttinut sitruunamehua aamupalaksi, lounaaksi ja illalliseksi, koska hymyä ei irronnut ainakaan meikäläiselle. Tosin voihan siinä hymy hyytyä, kun joutuu valvomaan remuavaa nuorisolaumaa. Hostellin ainut hyvä puoli oli sauna. Oikea suomalainen sauna! Oikein mukava heittää löylyä SAWO-Finland –kiukaalle yli viiden kuukauden saunatauon jälkeen. 

Koska olin juuri täyttänyt 27 vuotta ja kuulemma kasvanut aikuiseksi, en innostunut lähtemään kreisibailaamaan brittien kanssa. Sen sijaan uni maittoi pitkän matkustusrupeaman päälle. Aikaero-ongelmien helpotukseen toimii muuten melko kätevästi se, että sekoittaa sisäisen kellonsa totaalisesti. Yön yli kestävillä lennoilla saa yleensä nukuttua huonosti tai hyvin huonosti, ja kun valvoo seuraavan päivän sinnikkäästi paikallisen kellon mukaan, saa yleensä melko helposti unen päästä kiinni illalla. Näin sisäisen kellon saa huijattua paikalliseen aikaan. 

Cheers bro, kyllä se siitä

Perjantaiaamun klo 7 herätys tarkoittaisi Malesiassa suunnilleen aamukolmea. Suomessa puolestaan katsotaan niihin aikoihin edellisen illan kymmenen uutisia. Itse suuntasin aamutuimaan takaisin lentokentälle, tällä kertaa kotimaan terminaaliin. Aamulla näytti olevan liikkeellä melko paljon porukkaa. Pian kuitenkin selvisi, että kentällä palloileva ihmismäärä johtui useiden lentojen peruutuksista. Aamulla ollut sankka sumu sotki lentoliikenteen aikatauluja. Onneksi oma lento Queenstowniin näytti taululla olevan aikataulussa. Aamukahvin jälkeen lennon lähtöaikaa oli kuitenkin siirretty 50 minuutilla eteenpäin. Toisen kahvikupin jälkeen taululla oli kellonaika 14:10. No mitäs tässä nyt sitten tehtäisiin seuraavat kolme tuntia? Vastaus tulikin pian: ”Jetstar flight JQ281 to Queenstown has been cancelled. Please proceed to the nearest airline counter for more information”. Proceedasin Jetstarin tiskille, jonne kertyikin melko nopeasti pitkä ja vihainen jono. Korvaavaa lentoa saman päivän aikana oli turha toivoa, joten vaihtoehdoiksi annettiin seuraavan aamun lento Aucklandista Wellingtonin kautta Queenstowniin, tai sunnuntain suora lento Queenstowniin. Päädyin ensinnä mainittuun. Lentoyhtiö tarjosi tulevaksi yöksi hotellimajoituksen Aucklandissa sisältäen lounaan, illallisen ja aamiaisen, sekä kuljetukset kentältä hotellille ja takaisin. JetPark hotel on kyllä ihan mukavan oloinen upgreidaus oikeastaan kaikkiin tämän reissun aikaisempiin majoituksiin. Hotellin ravintolakin on saanut jotain tunnustuksia ruoastaan. Kuitenkin, mieluummin olisin jo Queenstownissa.

Sori vaan, mutta lentonne on peruttu.

No, tällaista sattuu. Pientä muutosta siis matkasuunnitelmiin heti alkumetreillä, mutta eiköhän tämä tästä. Huomenna aamulla uusi yritys kohti eteläsaarta, mutta sitä ennen haudutettua lampaan potkaa ja lasi viiniä. Jetstar maksaa.

Tilapäismajoitus @ Jet Park hotel