Queenstown / Milford Sound / Wanaka, Uusi-Seelanti

Queenstown

Perjantain lennon epäonnistumisen jälkeen kokeiltiin lauantaiaamuna uudestaan. Kentälle saapuessani taululla ilmoitettiin, että Auckland – Wellington –lento olisi peruttu. Tällä lennollahan piti lähteä, eli mitäs helvettiä nyt taas? Menin selvittämään asiaa jälleen tiskille, josta helpotukseksi kuitenkin ilmoitettiin, että Queenstowniin olisi järjestetty tänään suora ylimääräinen lento klo 7:00. Hienoa, vihdoin pääsin matkaan.

Lentokentällä Queenstownissa

Uuden-Seelannin eteläsaarelta löytyy eteläiset Alpit eli vuoristo, joka saattaa joillekin olla tuttu mm. Taru Sormusten Herrasta –elokuvien joistain kohtauksista. Millään lennolla ei ole ollut yhtä mieleenpainuvaa laskeutumista. Kone alkaa hiljalleen pudotta lentokorkeutta, kunnes ollaan vuortenhuippujen tasolla. Sitten kaarrellaan kirjaimellisesti vuorten välissä, ja lopulta laskeudutaan viimeiset sadat metrit  kiertäen reilu puoliympyrä pienen vuoren ympäri ennen kiitorataa. Melkoisen vaikuttava lähestyminen! Sumussa laskeutuminen on kuulemma aika ajoin jopa mahdotonta.

Maisemat hostellin parvekkeelta

 Koneesta poistuttua ulkona odotti mukava pikkupakkanen. Maa oli kuurassa ja pienet vesistöt jäässä. Kohta pian oli näpitkin jäässä. Otin bussikyydin Queenstowniin (6 dollaria) ja lähdin paikallistamaan hostellia. Olin ennalta varannut Nomad´s –ketjun hostellista dormimajoituksen, ts. saman ketjun hostellin, jossa yövyin Aucklandissa. Tällä kertaa hostelli vaikutti vähän lupaavammalta, ja paikka onkin äänestetty jossain vaiheessa Uuden-Seelannin parhaaksi hostelliksi. Ei minun makuuni tosin tämäkään. Majoitus kuuden hengen huoneessa maksoi 34 dollaria yöltä. Olin paikalla melko aikaisin, ja jouduin odottelemaan nelisen tuntia ennen kuin pääsin kirjautumaan sisään. Onneksi tavarat sai säilytykseen hostellille, joten lähdin aikani kuluksi tutustumaan kaupunkiin.

Queenstown on sen verran pieni, että kävellen liikkuminen on mahdollista. Kiertelin lauantain aamupäivän aikana mm. Queenstown Gardenissa, josta avautuu varsin mukavat näkymät Wakapitu-järvelle ja ympäristön vuorille. Vaikka Queenstownia sanotaan bilekaupungiksi (mikä pitää kyllä paikkansa..), niin tänne kannattaa tulla lähinnä uskomattomien maisemien takia. Bilettää voi tarvittaessa vaikka Suomessakin. Järven rannalla olevaa kaupunkia ympäröivät vuoret, joista näyttävin maamerkki on nimensä veroinen The Remarkables. Lähistöllä on paljon muitakin huippuja, joista osalta löytyy myös laskettelukeskuksia. Lautailu, ja miksei myös vanhanaikaisempi suksilla suhaaminen eli suksiminen, vetävät Queenstowniin väkeä talvisesongilla. Kaupungilla näkee paljon talvilajien harrastajia, kuten myös hostellilla. Illalla snoukkapojat ja –pimut kokoontuvat hostellin yleiseen tilaan juomaan, kunnes hostellin sääntöjen takia kello yhdeksältä porukka häädetään baariin jatkamaan. 

Kaupunkia

Kävin päivän aikana myös ajelemassa Skyline gondoli-hissillä ylös Bob´s Peakille, josta näkee ympäristön maisemat oikein hyvin. Pitkästä aikaa pääsi myös lumihangelle kävelemään. Bob´s Peakilta pääsee alas gondolin lisäksi myös laskuvarjon varassa mutta hinnat hipovat pilviä, kuten arvata saattaa. Queenstownissa on muutenkin valtavan paljon erilaista extreme-aktiviteettia tarjolla, kuten benji-hyppyjä, koskimelontaa, veneajeluita, parasailingia ja laskuvarjohyppyjä. Olin jopa niin extreme, että menin nukkumaan jo ennen puolta yötä. Taas olisi tiedossa aikainen herätys.

Queenstown Hill

Kaupunkimaisemaa

Laskuvarjoilua alas

Terveisiä Suomeen!

Milford Sound

Varasin sunnuntaiksi päiväreissun Milford Soundin vuonolle. Reissuun sisältyi bussimatkat sekä veneajelu vuonossa, ja hintaa tälle reissulle kertyi 120 dollaria. Bussikuski oli mukava tyyppi ja kertoi meille matkan aikana yhtä sun toista Uuden-Seelannin luonnosta. Sain myös tilapäisen työpaikan bussin ovimiehenä, koska oven sulkumekanismi oli rikki. Palkaksi luvattiin tietenkin olut. Kahden pysähdyksen jälkeen ovi alkoi taas toimia normaalisti, joten lyhyiden yt-neuvottelujen jälkeen jäin työttömäksi ja vaille luontaisetuja.

Aamuaurinko ovimiehen paikalta

Vuonolle on matkaa linnuntietä noin 60 kilometriä länteen, mutta bussilla sinne pitää kiertää Te Anaun kautta etelästä, jolloin kilometrejä kertyy noin 300 suuntaansa.

Queenstownista lähtiessä ajellaan ensin Wakapitu-järven itärantaa pitkin komeissa maisemissa etelään Te Anauhin. Sieltä matka jatkui vuorten länsipuolta pitkin UNESCO:n maailmanperintöalueelle Fiordlandin kansallispuistoon. 

Te Anaussa sumu peitti näkyvyyden, kunnes pohjoista kohti ajaessa aivan yllättäen taivas selkeni ja paljasti uskomattomat näkymät jäätiköiden muovaamiin laaksoihin. Bussi onneksi pysähtyi muutamia kertoja, jolloin kuvaaminen onnistui vähän helpommin. Tie Milford Soundsiin on sanottu olevan yksi maailman upeimmista maisemareiteistä ja sitä se epäilemättä onkin. Matkan voi taittaa myös kävellen kuuluisalla vaellusreitillä. Tälle polulle pitää tosin varata 2,5 vuotta ennakkoon oma vuoronsa, koska reitti on suosittu ja sille päästetään kerralla vain 40 vaeltajaa. 

Meanwhile in New Zealand...

Mirror Lakes

Olin minäkin siellä

Vuono ei pahemmin hävinnyt maisemissa bussimatkalle.

Milford Sound

Uuden-Seelannin luonto osaa kyllä hämmästyttää jatkuvasti. Sääolot saattavat muuttua minuutissa, ja jokaisen mutkan takana on jotain nähtävää. Juuri tämän takia tänne alunperin halusinkin.

Viimeisenä iltana Queenstownissa kävin kaikkien suosittelemassa Fergburgerissa syömässä. Tätä hampurilaispaikkaa suosittelee mm. Lonely Planet –oppaat. Jos olet joskus käynyt Lapualla grillillä, niin en suosittele Fergburgeria. Jos taas et ole käynyt Lapualla grillillä, niin kannattaa mennä. Siis Lapualle. Lonely Planet ei pahemmin Sampan hampurilaisista kerro... Onhan Fergburgerillakin purilaiset isoja, mutta eivät kyllä maistu juuri miltään pohjalaiselle kulinaristille. Kaiken lisäksi ravintolassa oli niin paljon porukkaa, että ruokaa sai odotella melkein kolme varttia.

Nomad´s -hostelli osoittautui tälläkin kertaa juhlivan nuorison hostelliksi, joten omaa rauhaa on turha haeskella. Paikka on melkoisen iso, eli yhteiset tilat ovat usein täynnä. Viimeisenä iltana palatessani huoneeseeni, dormimme ovelta alkoi oksennusvana, joka jatkui pitkin käytävää vessojen suuntaan. Syyllinen kävi aiheesta juuri neuvotteluja hostellin henkilökunnan kanssa. Onnittelin poikaa kokolattiamaton ansiokkaasta laatoittamisesta, ja todettuani huoneen olevan kunnossa painuin nukkumaan. Aamulla taas luvattoman aikaisin ylös ja bussilla kohti Wanakaa.

Wanaka

Maanantaiaamuna matkasin bussilla hieman pohjoisempaan Wanakan pikkukaupunkiin. Olin varannut ennakkoon bussiliput kaikille siirtymille, mikä myöskin ohjaa koko reissun aikataulua. Muita suunnitelmia en juuri tehnyt.

Majoituksen olin varannut Mountain View Backpackersista. Hostelli, ja koko kaupunki vaikutti heti alkuun mukavan rauhalliselta Queenstownin biletys-ilmapiiriin verrattuna. Hostellille kirjauduttuani kipaisin kaupungille syömään kebabia. Täkäläinen rulla muistuttaa hyvin etäisesti Suomesta saatavia, eikä todellakaan ole häävinen.

 

Wanaka

Kävelin myös parin kilometrin päähän Wanaka Puzzling Worldiin, josta löytää hauskan labyrintin ja muita pulmia sekä erilaisia optisia illuusioita ihmeteltäväksi. Hauska paikka, jossa kannattaa piipahtaa ikään tai sukupuoleen katsomatta.

Puzzling, indeed

Tiistaille olin alunperin suunnitellut lumilautailua Uuden-Seelannin kuuluisimmassa lautailukeskittymässä Snowpark NZ:ssa. Katselin hostellilla lautavuokrauksen, hissilippujen ja kuljetusten hintoja, kunnes huomasin lopulta olevani vähän myöhässä varailemaan lautailureissua seuraavalle päivälle. Varaukset olisi pitänyt hoitaa ennakkoon, enkä oikein halunnut maksaa ylimääräistä ja kokeilla onneani tiistaina menemällä Snowparkille kyselemään välinevuokraa jne. Harmittaa sikäli, koska enpä ole ennen käynyt rinteessä heinäkuussa. Ehkä sitten joku toinen heinäkuu?

Lake Wanaka

Tiistaipäivä vierähti pienellä päivävaelluksella Iron Mountainille, joka täkäläisessä maisemassa muistuttaa eniten suomalaista tunturia. Ilmakin oli maanantaita kirkkaampi, joten ympäristön vuoret näkyivät nyt selkeämmin. Iltapäivällä vuokrasin polkupyörän pariksi tunniksi, ja ajelin Wanaka-järven rantaa pitkin auringonlaskua ihmettelmässä. Sanavarastosta alkaa loppua ylistävät adjektiivit, mitä tulee Uuden-Seelannin luontoon ja maisemiin.  On se vaan...

..hämmentävää

Illalla vielä "keskiverto" auringonlasku.

Alkaa nyt jo tuntua siltä, että tänne pitää tulla joskus uudestaan.