Rotorua, Uusi-Seelanti

Mädäntyneen kananmunan haju viestii siitä, että ollaan Rotoruassa. Kahdeksan tunnin bussimatkailu Wellingtonista päättyi Rotoruan keskustaan, josta lähdin paikallistamaan majoitusliikkeitä. Tavasta poiketen en ollut buukannut majoitusta ennakkoon, koska edellisenä iltana Wellingtonin hostellin netti lakkasi toimimasta ennen kuin ehdin varailemaan mitään. Jonkun esitteen kulmasta bongasin Astray –nimisen reppureissaajahostellin, jonne löysin melko vaivattomasti. Dormimajoituksen sijaan otin vaihteeksi oman yksiön, jonka lattiapinta-ala on arviolta vajaat kolme neliötä. 

Matkan varrelta bongattua - Mt Ruapehu

Perjantaina aamupäivällä lähdin kiertelemään nähtävyyksiä, jotka Rotoruassa pyörivät enimmäkseen siis vulkaanisten toimintojen ympärillä. Rotorua-järven rannalla pääsee katselemaan tuhansia lintuja, jotka hengailevat lahden vesissä. Järven rantaa pitkin kulkee polku, jota pitkin voi kävellä ihmetellen kuumia lähteitä ja sen sellaisia. Huvittavaa on, että joka kivenkolosta nousee vesihöyryä ja sieltä täältä pulppuaa pinnalle rikin katkuista vettä. Paikalliselta golf-kentältä löytyy jopa ”kuumia esteitä” eli thermal hazards. Näihin ei taida törmätä ihan Ruuhikosken takaysillä.

Aikoinaan kuumat lähteet ja muut pulppuavat mutakuopat ovat toimineet terveyskylpylöinä, joiden uskottiin parantavan mm.  alkoholismista. Toimintaa kuitenkin rajoitettiin ja suurilta osin lakkautettiin, kun liian moni kylpijöistä pyörtyi ja kuoli lähteistä nouseviin myrkyllisiin kaasuihin. Mielestäni jo pelkkä etova haju yrittää kertoa, että lähteisiin ei kannata liiemmin mennä kylpemään. Kuitenkin Rotoruassa toimii tätä nykyä useita kylpylöitä, jotka ilmeisesti nykyään vain lämmittävät vetensä kuumien lähteiden voimalla. Paikalliset ovat myös valjastaneet käyttöönsä kuumien lähteiden energiaa, jota käytetään mm. keskuslämmitykseen, veden lämmittämiseen ja jopa ruokien kypsentämiseen. Hostellillakin suihkusta tulee lämmintä vettä ilman normaalia vartin odottelua. Yksiöni sisäilman lämmitys on tosin sataprosenttisesti oman ruumiinlämmön varassa...

Hieman keskustasta sivussa sijaitsee Whakarewarewan metsä, eli The Redwood. Paikkaan on joskus muinoin kokeilumielessä istutettu erilaisia puita, kuten kalifornialaista punapuuta, jotka ovat sittemmin kasvaneet melko vaikuttaviin korkeuksiin. Pieni päiväkävely valtavien puiden lomassa oli hyvää vaihtelua rikin hajuiselle kaupungille.

Isoja puita

Bongaa kuvasta potentiaalinen hobitti...

whakka whakkaa yee yee..

Iltapäivällä suuntasin vielä Whakarewarewa Thermal Villageen, jossa voi ihailla geysiirejä. Kyltti kylän nurkilla ilmoitti paikan olevan siltä päivältä jo suljettu, mutta yritin kuitenkin vaivihkaa sniikata sisään, koska mitään kulkua estävää puomia ei tiellä näkynyt. Tulokset olivat melko laihat, sillä heti kylään vievälle sillalle astuttuani jostain ilmestyi vihainen Maori-mummo, joka hieman epäystävälliseen sävyyn antoi ymmärtää, ettei turistilla ollut kylään nyt asiaa. Turisti levitteli käsiään eikä oikein ymmärtänyt selvää englanninkieltä sillä hetkellä, mutta poistui kuitenkin kiltisti kylän alueelta. Damn, jäikö geysiirit nyt sitten näkemättä?

Ei jäänyt näkemättä, sillä seuraavana aamuna kipaisin parin kilsan matkan geysiiri-kylään ja maksoin tällä kertaa myös sisäänpääsyn. Siellähän ne lähteet parhaillaan pulppusivat. Kylässä voi tutustua kuumien lähteiden hyötykäyttöön lähinnä historiallisesta näkökulmasta. Tässä lähteessä kyläläiset ovat kylpeneet ja tässä on valmistettu ruokaa jne.. Opastettu kierroskin kuuluu hintaan, mutta oppaasta tuli mieleen lähinnä Kummeli-sketsi, jossa jenkki tutustuu Suomessa museoon – pliiiis follow mii.. Tutustuin paikkaan siis omatoimisesti.

Löytyihän se geysiiri sieltä..

Tunnin ihmettelyn jälkeen palasin puolijuoksua kaupunkiin, jotta ehdin Aucklandin bussiin klo 12:15. Neljän tunnin köröttelyn ja bussikuskin huonojen vitsien jälkeen olin taas Uuden-Seelannin reissun lähtöpisteessä. Majoituksen olin varannut jälleen Nomad´s –hostellista lähinnä siksi, että olin jättänyt osan matkatavaroistani tänne säilöön ja kävin nyt samalla noutamassa ne pois. Huone oli tällä kertaa vähän tasokkaampi, mutta ikäväkseni bongasin heti sängyllä tepastelevan bedbugin. Liiskasin elukan ja kävin näyttämässä sitä respassa. ”Looks like a big mosquito” respan tyyppi yritti väittää. Ei poka, ei tämä ole hyttynen... Selitin pojalle, että lutikat eivät ole juurikaan niitä mieluisimpia yökavereita, ja sain lopulta vaihdettua kämppää ja vieläpä upgreidauksen dormista ihan omaan huoneseen. Käy kai tämä näinkin, mutta en silti menisi suosittelemaan tätä hostellia kenellekään.   

Uusi-Seelanti on nyt siis nähty. Nähty tosin vain vilaukselta ja melko nopeasti, mutta silti olen totaalisen vaikuttunut tästä maasta. Tänne on ihan varmasti tultava vielä uudestaan joskus. 

Malesiassa törmäsin kerran erääseen saksalaispariskuntaan, jotka olivat kierrelleet moottoripyörällä ympäri maailmaa ja myös Uudessa-Seelannissa. Kysyin mitä mieltä he olivat maasta, ja mies vastasi kutakuinkin näin: ”If there is God and he really created everything, he must have put everything He likes in New Zealand”. Suunnilleen samaa sanovat kaikki muutkin täällä käyneet, ja näin totean minäkin. Älä silti usko kaikkea mitä sanotaan, vaan lähde itse tekemään omat johtopäätöksesi. Syön hattuni kera haudutetun lampaan potkan ja punaviinin, jos olen väärässä.  

Vinkkejä ja ajatuksia Uuden-Seelannin reissulle:

• Yksin vai porukalla? Hienot maisemat ja kokemukset on mukavampi jakaa kaverin kanssa, vaikkakin yksin matkustaessa säilyy oma vapaus mennä ja tulla niin kuin huvittaa.

• Vuokraa auto. Oma kulkupeli antaa vapautta aikatauluihin ja suunnitelmia on helpompi muuttaa lyhyellä varoitusajalla. Bussilla matkustaminen on täällä myös helppoa ja melko edullista, mutta luonnollisesti oma kulkupeli antaa enemmän vapautta. Suosittuja ovat myös asuntoautot tai ”camper vanit”, joissa majoitus kulkee kätevästi mukana. Liikenne on vasemmanpuolista ja kansainvälinen ajokortti vaaditaan. Etelästä pohjoiseen matkatessa autovuokrat saattavat olla edullisempia, koska päinvastainen suunta on yleensä suositumpi.

• Varaa enemmän aikaa. Täällä on hurjan paljon nähtävää. Yhdessä paikassa kannattaa pysähtyä vähän pidemmäksi, varsinkin jos reissaa yksin. Pidemmällä pysähdyksellä tulee helpommin jutusteltua myös muiden reissaajien kanssa, kun ei ole koko ajan joko tulossa tai lähdössä.

• Hanki hyvä kamera. Valokuvaamaan tekee mieli pysähtyä jatkuvasti.

• Kesä vai talvi? Ehkä kesä. Tämä reissu ajoittui suunnilleen keskitalveen, mutta ulkolämpötila ei kyllä päässyt liian kylmäksi.

• Mene luontoon. Kaupunkeja on joka puolella maailmaa mutta tällaista luontoa puolestaan tuskin missään.

Ei täälläkään kaikki ole täydellistä. Alla muutamia miinuksia ja käsittämättömyyksiä:

• Rakennusten lämmitys. Kiwit eivät osaa eristää talojaan. Ikkunat ovat yksinkertaista lasia, ja sisällä on yleensä aina helvetin kylmä. Ensimmäiset kolme yötä nukuin pipo päässä.

• Vesihanat. Miksi?? Lavuaareissa usein kaksi hanaa, joista toisesta tulee tulikuumaa ja toisesta jääkylmää.

• Internet. Yleensä hidas ja lähes kaikissa hostelleissa maksullinen. Siirtorajat rajoittavat esim. skypen käyttöä. Vertailun vuoksi Aasiassa lähes jokaisessa läävässä oli netti saatavilla ilmaiseksi.

Majoituin lähes joka yö Backpackereissä, eli reppureissaajien majataloissa. Taso on vaihtelevaa, mutta yleisesti melko hyvää. Keittiö löytyy lähes aina ruoanvalmistukseen, ja joissain paikoissa saa myös ilmaisia aamupaloja tai ainakin kahvia ja teetä. Hinnat vaihtelevat siinä 15-25 euron välillä dormissa yöpymisestä. Suosi pienempiä hostelleja, koska niissä on yleensä parempi ilmapiiri. Paikalliset ihmiset, eli kiwit ovat myös melko lupsakkaa sakkia ainakin niiden muutamien perusteella, joita tuli jututettua (hostellien omistajien ja bussikuskien lisäksi).

Tasan kuukauden päästä pitäisi olla koto-Suomessa. Sitä ennen kuitenkin vielä vähän matkailua ja uusia paikkoja edessä. Seuraavan viikon ohjelmasta ei ole vielä kovinkaan paljon selvillä. Tiedän ainoastaan, että siihen sisältyy ainakin riippumatto, hiekkarantaa sekä Tyynen Valtameren kirkkaat vedet. Kun tämä blogi-teksti on livahtanut intterwebbiin, alan purkamaan matkatavaroistani lämpimämmät varusteet pois ja varustautumaan henkisesti reilun viikon lomaan Fidzillä.