Formula 1 Malaysia Grand Prix, Sepang, Malaysia

Dormissamme asustaa myös Jussi ja "Jans"

Heti Penangille saavuttuamme helmikuussa varattiin liput sirkukseen. Eikä mihin tahansa sirkukseen, vaan Formula 1 –sellaiseen. Malesian GP:n liput maksoivat reilut 20 euroa ”köyhien katsomosta” eli K2 hillstandilta. Kattamaton nurmikenttä takaisi hyvät näkymät toisesta kaarteesta neljänteen sekä mahdollisia ohituksia takasuoralla. Matka kohti Kuala Lumpuria alkoi perjantaina 23.3 reippaalla aamulenkillä Sunnyvillestä Sungai Nibongin bussiterminaaliin, josta bussi kyyditsi meidät Pudurayan bussiterminaaliin Kuala Lumpuriin. Viiden minuutin kävelyn jälkeen olimme edelliseltä KL:n vierailulta tutun BackHome –hostellin respassa tsekkaamassa sisään. Respan kaveri muisti (melkein) jopa nimet ja naamatkin. 

Perjantain vapaisiin harjoituksiin emme lähteneet, koska kello oli jo sen verran paljon. Sen sijaan googlettelin aikani erilaisia erätarvikkeita myyviä liikkeitä KL:sta, ja löysin viimein sopivan Ticket to the Moon –jälleenmyyjän. Ticket to the Moon valmistaa hyvälaatuisia riippumattoja, jollainen oli ollut ostoslistallani jo pidemmän aikaa. Putiikki löytyi lyhyen metromatkan ja hetken palloilun jälkeen, ja löytyihän se riippumattokin sieltä! Sanoin tulleeni Suomesta vartavasten tähän kauppaan ostamaan riippumattoa (mikä voi osittain pitää paikkansakin), ja sain lopulta tingattua hammockista 10 % alennusta ja kiinnitysköydestä 20 %. Ostos kevensi vähän kukkaroa, mutta toisaalta - riippumattohan on rentoutumisen äärimmäinen muoto. Paluumatkalla hostellille hyppäsimme bussin kyydistä KL:n maamerkkien, Petronas-tornien kohdalla. Paikalle oli kerääntynyt satapäin nuoria tungeksimaan, joten käytiin katsastamassa tilanne. Eikös sitä aina suositellakin menemään isoihin väkijoukkoihin vieraissa maissa?? Ei.. Nuoriso oli tällä kertaa hyvissä aikeissa ja jonottelivat jonkin (kansainvälisen?) artistin keikalle Petronas-tornien kupeeseen. Jatkoimme matkaa ja säästyimme liialta äänisaasteelta. Kuala Lumpurissa pitäisi formuloiden aikaan olla monen moista tapahtumaa, mutta missään ei juuri mainostettu mitään. Näin ollen emme nähneet mitään maailmanluokan esiintyjiä saati julkkiksia norkoilemassa nähtävyyksien edustoilla. Kuulemma perus Mika Salojen lisäksi kaupungista olisi voinut bongata ainakin Hollywood-tähti Owen Wilsonin...

Sepang international circuit. Omat paikat katsomossa K2.

Lauantai valkeni aurinkoisena, joten otimme suunnan kohti Sepangin rataa. Sepang on aivan Kuala Lumpurin kansainvälisen lentokentän vieressä, joten matka sinne taittui KL Sentralista junalla ja loppurutistus bussilla. Kisapaikkaa lähestyttäessä tunnelma on kuin Törnävän kirkolla kesäkuun puolessa välissä – ihmismassat valuvat ääntä kohti, ja luvassa on jotain suurta ja ihmeellistä maailman huippujen tarjoamana. Provinssirockiin verrattuna örveltäviä varhaisteinejä ei tosin näkynyt, ja meininki oli muutenkin sivistyneempää kuin esim. Tangomarkkinoilla. Meteli sen sijaan on aivan käsittämätön. Bussista noustessa tullaan heti kauppaamaan korvatulppia, joiden hinta tippuu alemmas mitä lähemmäs rataa päästään. Lopulta huomaat lippua lunastaessasi, että paketissa tulee mukana myös ilmaiset tulpat. Kuulon suojaaminen todellakin kannattaa, varsinkin jos sattuu olemaan katetussa katsomossa, jossa ääni heijastuu moneen kertaan kattorakenteista. Meidän katsomo oli siis nurmikentällä radan alkupäässä. Sinne päästyämme lauantain harjoitukset olivat juuri päättyneet, ja ennen aika-ajoja radalla pyörähti ainakin jotain malesialaisen rata-autosarjan pirssejä. Aika-ajot alkoivat neljältä. Täytyy sanoa, että onhan se vaikuttava näky katsella maailman varmaankin suosituinta autoilua livenä. Eihän näitä joka päivä näe! Tilanteesta ei ikävä kyllä pysy lainkaan selvillä, koska autot vaan kurvaavat käsittämätöntä vauhtia katsomomme ohi, eikä Kyllösen ja Tsei Tsein syväluotaavista tilanneanalyyseista ole tietoakaan. Kämppiksen digijärkkärillä sai kohtalaisia kuvia viereisen ”porvarikatsomon”  ( = katettu katsomo lähtösuoran päässä) edessä olevasta näytöstä, joista päättelimme Räikkösen olleen lopulta päivän viidenneksi nopein. Rangaistuksen takia jäämies lähtisi kuitenkin sunnuntain kisaan vasta kymmenennestä ruudusta. Luottavaisin  mielin suuntasimme illaksi kohti hostellia. 

Kimi

Startin jälkeisiä tunnelmia...

Sunnuntain kisapäivä valkeni omalta osaltani melko myöhään – vasta puolen päivän jälkeen. Tästä syystä kisapaikalle lähdettiin melko viime tinkaan. Arvattavissa oli, että ennen kisaa Sepangille johtava liikenne saattaa vähän pakkautua, mutta ruuhka oli todellakin melko jäätävä. Taksit ja citymaasturit ohittelivat muuta liikennettä sujuvasti pientareen ja luiskan puolelta bussien madellessa kävelyvauhtia kohti F1 –pyhättöä. Matkaamme viihdytti kuitenkin ”stadilainen” mieshenkilö, joka kertasi elämänsä seikkailuja maailmalla ruuhkassa seistessämme. Kuulemma USA on maailman paras paikka ja asua, ja Las Vegas on ”the best motha fuckin´ place in the whole goddamn world, u know, I tell u that”... Miehen kerratessa seikkailujaan maailmalla saavutimme viimein parkkipaikan, josta siirryimme pikavauhtia katsomoomme juuri sopivasti ennen starttia. Vesisade saapui sekunnilleen samaan aikaan. Kisa pyörähti käyntiin ja vesi ehti pöllytä autojen renkaista yhdeksän kierroksen ajan, kunnes safety carin johdattama kisa lopulta päätettiin keskeyttää vesisateen vuoksi. Kirosin mielessäni hostellille jättämääni kertakäyttöistä Petronas-sadetakkia, vaikka sainkin kohtalaista suojaa uskollisesta sateenvarjostani. Sveitsiläiset vaihtarikaverit eivät olleet yhtä onnekkaan näköisiä: ”Damn you Finns, always prepared...”. Suomalaiset vaihto-opiskelijat tarjosivat onneksi katsomollemme väliaikaviihdettä juoksentelemalla tyylikkään tee-se-itse Suomenlipun kanssa pitkin nurmikenttää. ”Äitit, lähettäkää rahaa” –lippu keräsi jopa kansainvälistä huomiota turistien suorastaan tungeksiessa ottamaan kuvia. 

Opiskelija-kollegoideni lippu ja turisti poseeraamassa.

Pienen odottelun jälkeen sade hellitti, ja kisaa jatkettiin turva-auton johdattamana muutama kierros, jonka jälkeen kuskit päästivät hanat auki, ja varsinainen kisa pääsi alkamaan. Räikkönen oli tässä vaiheessa muistaakseni kolmastoista, joten lopullinen viides sija oli aplodien arvoinen. Jäämies taisi kellottaa jopa kisan nopeimman kierrosajan! Ilmeisesti joku punainen auto ylitti maaliviivan kuitenkin ensimmäisenä. Hieno kokemus kaiken kaikkiaan nämä vormulakisat. Paluumatkan ruuhka oli taas aivan järjetön. Otin heti bussin startatessa hieman unta palloon, ja heräsin reilun puolen tunnin päästä huomatakseni olevamme suunnilleen lähtöpisteessämme mutta toisella puolella tietä. Hostellille päästiin kuitenkin kohtuullisessa parissa tunnissa, ja illaksi riitti vielä virtaa lähteä kiertelemään KL:n iltavalaistuja nähtävyyksiä. Petronas-tornit ovat pimeällä vaikuttava näky, ja pienen iltakävelyn kruunasi hyvät sapuskat Bintang-kadun ravintolatarjonnassa. 

Petronas-tornit iltavalaistuksessa.

Petaling Streetin rauhalliset päivämarkkinat. Kvaliti reibäns foor juu, söör?

Sunnuntaina ennen paluumatkaa kierreltiin China Townin markkinakadulla tekemässä välttämättömiä ostoksia, kuten pieni kamerajalusta ja uudet entistä tyylikkäämmät Ray Banit. Bussimatka Penangille kesti sen totutun nelisen tuntia, ja avain kilahti asuntomme oveen kahdeksan maissa illalla. Tästä onkin hyvä aloittaa jälleen arkiviikko, joka sisältää mm. ensimmäisen välikokeen koulussa. Näin ollen blogin päivittämiseenkin saattaa löytyä hyvin aikaa ennen perjantaina alkavaa seuraavaa reissua....