Borneo, Malesia/Brunei

Maalis-huhtikuun vaihde (30.3.-4.4.) kului mielenkiintoisella visiitillä Itä-Malesiaan Borneon saarelle. Lennot oli varattu jo tutuksi tulleella Air Asialla Penangilta Kota Kinabaluun (lyhyemmin KK). Alkuperäinen kokoonpano oli kolmihenkinen suomalaisseurue, joista yksi joutui kuitenkin ikävästi skippaamaan reissun viimehetkellä kuumeen kallistaessa miehen vaakatasoon pari päivää ennen lähtöä. Uskomattoman Miken (Awesome Mike = paikallinen taksiyrittäjä...) kyytiin kipusi Sunnyvillestä perjantaiaamuna vain allekirjoittanut sekä edellisiltä reissuiltakin tutuksi tullut maailmanmatkaaja herra W. Kotimaan lento Kota Kinabaluun kesti alle kolme tuntia ja tuli maksamaan edestakaisin noin 185 euroa. Matkasuunnitelmana oli käydä Kota Kinabalussa, Labuanin saarella sekä Brunein sulttaanikunnassa.

Matkaseurue

Kota Kinabalu 1

Malesian osavaltioista Sabah ja Sarawak sijaitsevat Borneon saarella. Malesian lisäksi  Borneosta on omat osuutensa Indonesialla sekä Bruneilla. Kota Kinabalu sijaitsee saaren pohjoispuolella ja on Sabahin pääkaupunki sekä vilkas hubi Borneoon matkustavilla. KK:n lentokentältä on matkaa keskustaan noin seitsemän kilometriä, jonka päätimme taivaltaa taksilla (RM 30 = 7,45 e). Tarkan (?!?) ennakkosuunnittelun perusteella arvoimme taksimatkan päätepisteeksi Jalan Gayan, jossa tiettävästi sijaitsisi joitain majoituspaikkoja. Hetken kiertelyn jälkeen löysimmekin Lorong Dewan –nimiseltä kadulta edullisia guest houseja vieri vieressä. Kahden hengen huone omalla vessalla ja ilmastoinnilla irtosi yhteishintaan RM 78 (n. 20 e). Päivä kului kaupunkia kierrellessä. KK on suhteellisen pienelle alueelle tungettu siistihkö kaupunki. Ympäristöineen reilun 600 000 asukkaan kaupunki vaikutti ensisilmäyksellä oikein mukavalta ja rauhalliselta verrattuna Penangin tai KL:n hektiseen ilmapiiriin. Auto/mopo –suhde menee KK:ssa selvästi autojen voitoksi, eli liikenne ruuhkautuu helposti. Kävellen on kuitenkin melko vaivatonta liikkua keskustan alueella, emmekä mekään lentokenttäkyytejä lukuun ottamatta käyttäneet taksia siirtymisiin. KK:n keskusta-alueen nähtävyydet on äkkiä kierretty: Signal Hill –näköalapaikalle pääsi kätevästi nousemaan metsän läpi rappusia pitkin ja Toisen Maailmansodan jäljiltä yhdeksi harvoista ehjäksi jääneistä rakennuksista selvinnyt Atkinsonin kellotorni löytyi ihan hostellin lähistöltä. Lauttasatama löytyy (yllätys-yllätys) rannalta, josta kävimme hankkimassa lauttaliput seuraavalle aamulle kohteena Labuanin saari. Samasta satamasta voi buukata myös päiväreissuja lähistön pikkusaarille, joista löytyy hiekkarantoja, snorklaus- ja sukelluspaikkoja sekä kirkasta vettä. 

Kota Kinabalu

Ei-niin-vaikuttava Atkinsonin kellotorni

Night Market KK:ssa.

Labuan – Malesian Bohojam´maa

Ylypiänä pohojalaasena mieltä lämmittää erityisesti Malesian toisen verovapaan ostosparatiisin omaperäinen nimi. Langkawin ohella Labuan on niin ikään verovapaa alkoholi- ym. tuotteiden osalta, joten duty free –kauppoja löytyy vieri vierestä. Langkawin kaltainen rantakohde Labuan ei kuitenkaan ole. Saarella elämä keskittyy lähinnä ostosten ja yöelämän ympärille. 

Lauantaina otimme siis pikalautan (n. 3 tuntia) kohti Labuania. Matka maksoi naamaa kohden RM 31 + RM 3,6 (joku ihmeen ”terminaalimaksu” taas...). Labuanille päästiin klo 11 jälkeen, ja majapaikka löytyi lyhyen kiertelyn jälkeen kokonaishintaan RM 98 (n. 24 e/2 hlöä). Jalanjälkiä seuraaville vinkiksi, että lauttasatamasta vasemmalle lähtiessä pitäisi löytyä edullisempia majoituksia kuten tämä ”Hotel One”, jossa me majoituimme. Labuan ei varsinaisesti pursua majoitusvaihtoehtoja, joten paikalliseen tasoon nähden joutuu maksamaan ehkä hieman normaalia enemmän. Meillä kuitenkin ilmastointi, näköala merenlahdelle, oma kylppäri ja tv:ssä pyöri Jason Statham –leffoja. Ei paha, kaiketi. Telkkarin katsomiseen päivä ei kuitenkaan ollut tarkoitettu, vaan pienen levon jälkeen lähdettiin kiertämään kaupunkia. Katukahvilan viiden ja puolen ringitin iso Tiger-beer pistää säälimään Penangilla olevia, jotka joutuvat maksamaan vastaavasta yli kymmenen ringittiä. Tax-free –kauppojen hintalaput myös hymyilyttävät edullisimman olutvaihtoehdon (24xSkol beer -laatikko) ollessa huimat RM 36, eli eurooppalaisesti alle yhdeksän euroa per lava. Täältä saat myös paikallisesti eksoottista Kossua ja Fazerin salmiakki-suklaakonvehteja jos koti-ikävä yllättää! Tilastojen valossa Sabahissa kulutetaan Malesian osavaltioista eniten alkoholia, joten eteläpohjalainen saattaa tuntea etäistä heimoveljeyttä tähän monikulttuuriseen väestöön... Koska olimme kulttuurimatkalla, emmekä ns. ryyppyreissulla, mukaan tarttui lopulta vain muutama edullinen vehnäolut kera viinipullon. Reissun teemana tuntui muutenkin olevan kohtuuttoman aikaiset aamuherätykset, joten myös yöelämään tutustuminen jääköön toiseen kertaan. 

Ostoskeskus Labuanilla

Ehkä tärkeimmistä tavoitteista Labuanilta oli ”I love Labuan” –T-paidan hankkiminen. Ostoskeskuksessa aikamme pyörittyämme jouduin jo toiseen kertaan tällä reissulla luopumaan periaatteistani ja hankkimaan pinkin vaatekappaleen (ensimmäiseksi laskettakoon facebook –flip flopit, ks. Pangkor). Sopivan paidan löydyttyä oikeita kokoja oli saatavilla vain valkoisena ja pinkkinä. Valkoinen on varsin lyhytaikainen väri, ainakin jos on uskominen Sunnyvillen kämppämme pesukonetta, joten sorruin tällä kertaa ”söpön pinkkiin” herra W:n naureskellessa vieressä. Kuulemma pinkki korostaa rusketusta... Paluumatkalla hotellille kävelimme basaarin läpi, jossa joka toisessa kojussa roikkui loputtomasti tyylikkäitä mustia ”I love Labuan” –paitoja... Näin sitten tällä kertaa.

Illalla käytiin myös Earth Hour –tapahtumassa paikallisella futis-kentällä. Maailma pelastettiin sammuttamalla kentän valot tunniksi. Paikalla oli erilaisia kynttilä- ja lyhtyvaloin koristeltuja kojuja, sekä neonvalo-rannekkein varustautuneita paikallisia. Lavalla pyörähti tulennielijä Safri Duon jytkiessä taustalla ja valonheittimien korostaessa showta. Maailma-tunnin idea hieman kärsii basson jytkähdellessä melkoisella temmolla valonheittimien säestämänä, mutta annettakoon ajatuksen tukemisesta kuitenkin plussaa. Väsyneille matkaajille maistui iltapalan jälkeen uni. Jason Statham –leffatkin lakkasivat pyörimästä. Sunnuntain ohjelmassa olisi aikaisen herätyksen lisäksi lauttamatka maahan, joka ainakin allekirjoittaneelle on pysynyt melkoisena mysteerinä näihin päiviin saakka...

Earth Hour tapahtuma Labuanilla

Brunei Darussalam

Brunei Darussalam eli Brunein sulttanikunta eli kaverien kesken Brunei, on kiehtova pieni valtio Borneon pohjoisrannikolla. Reilun tunnin lauttamatka (n. 10 euroa) Labuanilta siirtää matkaajan tähän öljystä yltäkylläiseen pieneen maahan, jossa ihmiset ovat syystäkin tyytyväisiä elämäänsä: koulutus ja terveydenhuolto ovat ilmaista huvia. Suomalainen toteaa: ”nähty on”, mutta ei.. ei tässä vielä kaikki – bruneilainen ei maksa valtion kassaan penniäkään veroa! Bruneilainen bisnesmies paukuttelee niin ikään henkseleitään, koska yritysveroa ei maassa tunneta. Onko sittenkään lottovoitto syntyä Suomeen?

Tavallaan on. Bruneissa ei nimittäin ole laillista myydä alkoholia, eikä paikallinen muslimivoittoinen väestö voi edes nauttia ”Labuanin kaljarallista” ja tuoda maahan ulkomaisia viinaksia. Ei-muslimille ja turistille tällainen etuoikeus on kuitenkin suotu, ja turisti saa tuoda maahan kerralla kaksi litraa väkeviä, tai 12 tölkkiä olutta. Etuoikeutettuina tartuimme tarjoukseen, ja sulloin rinkkaan punaviinipullon, jonka hankin juuri tätä tarkoitusta varten Labuanin tax freestä.

 

Viinakaavake

 

Suomalaiset eivät tarvitse viisumia maahan päästäkseen, joten passintarkastuksen jälkeen suunnattiin ”viinakaavakkeiden” kanssa tiskille todistamaan, että tuomme maahan väkijuomaa. ”Just one bottle?”, kysyi virkailija. ”Only one night in Brunei”, vastasin. Muaran lauttasatamasta on matkaa pääkaupunkiin Bandar Seri Begawaniin (BSB) noin 25 kilometriä. Odottelimme bussia tunnin verran, jonka jälkeen vastapäiseen penkkiin istahtanut herrasmies ilmoitti kuljettavansa meidät edulliseen hintaan perille ”taksilla”. Koko Bruneissa on kuulemma vain 40 taksiyrittäjää, eikä tämä auton katolla vilkkunut se kuuluisa valopilkku. Otimme kuitenkin tarjouksen vastaan yhdessä kahden malesialaisen tyypin kanssa, ja pääsimme suhteellisen edullisesti BSB:iin (5 B$/naama vrt. bussi 2 B$). Majoitus löytyi ihan keskustan kupeesta KH Soon resthouse –nimisestä kiinalaisten pyörittämästä hostellista (B$ 45 = 27 euroa). Brunein dollareita olin varannut alun perin B$ 80 verran mukaan tälle yhden yön reissulle. Brunein dollari on sidottu Singaporen dollarin kurssiin 1:1, ja maassa käy valuuttana myös Singaporen raha. Vastaavasti Brunein seteleitä voi tyrkyttää kauppiaalle Singaporessa, mutta kuulemma vain tietyissä paikoissa. Vaihdoin varmuuden vuoksi 100 ringittiä paikalliseen rahaan, mutta loppujen lopuksi saman verran jäi käyttämättä.

Brunein pääkaupunki Bandar Seri Begawan on tyylikäs ja siisti kaupunki. Jos odotat jotain Dubain tyylistä öljy-sheikkien pilvenpiirtäjiä pursuavaa ökykaupunkia, niin totuus on hieman erilainen. Arkkitehtuurista ja yleisestä siisteydestä voi päätellä olevansa hyvinvoivassa valtiossa, mutta itse kaupungissa ei ole mitään yli-ampuvaa. Tunnelma sunnuntaina oli muutenkin rauhallinen. Käytiin kaupunkia halkovan Brunei-joen rannalla paikallisen pelastuslaitoksen 52-vuotisriehassa, jossa mm. noustiin palokunnan tikapuuauton nostokorissa kaupungin kattojen yläpuolelle valokuvaamaan maisemia. Päivällä käytiin myös katsomassa BSB:n ja ehkä koko maailman hienoimmaksi kehuttua Sultan Omar Ali Saifuddin moskeijaa.

Pelastuslaitoksen 52v-riehaa :)

Maisemaa veden päälle rakennettuun kaupunkiin tikkaiden huipulta

Random-episoodi paikallisessa ostoskeskuksessa...

Iltapäivällä otettiin parin tunnin ex-tempore veneajelu Brunei-joella pariksi tunniksi. FC Barcelona –paitaan sonnustautunut veneenkuljettaja vinkkasi meidät kyytiin ihan hostellin nurkilta. Venereissu oli todellakin hyvä sijoituskohde 15 Brunein dollarille (n. 9 euroa) per naama. Kiertelimme ensin kuljettajan kotikylän seudulla, joka on osa BSB:n kaupungin vastarannalle veden päälle rakennettua kaupunkia, jota myös kutsutaan myös ”Aasian Venetsiaksi”. Paalujen varaan rakennettu kaupunginosa sisältää kaikki peruspalvelut kouluista lähtien. Käytiin tankkaamassa paikallisella Shellillä, josta jatkettiin matkaa noutamaan muutama täti samaan kyytiin. Keula suunnattiin kohti länttä, josta avautui hieman erilaisia maisemia kaupunkiin. Matka jatkui hiljalleen kohti sulttaanin asuntoa...

Paikallinen Shellin baari. Bensa maksaa noin 40 senttiä/litra..

Sultan Omar Ali Saifuddin moskeija rantamajojen taustalla.

Brunein sulttaani, kaverien kesken Hänen majesteettinsa Sultan Haji Hassanal Bolkiah Mu'izzaddin Waddaulah ibni Al-Marhum Sultan Haji Omar Ali Saifuddien Sa'adul Khairi Waddien, majailee vaatimattomasti pääkaupungin kupeessa. Asunnosta löytyy kuulemma vain 1 788 huonetta, mutta puitteet näyttäisi muuten olevan kohdallaan. Sulttaani on hallituksen päämies, ja valtaa löytyy. Jos valta tuntuu välillä tylsältä, niin rahaakin on! Maan rakastetulta päämieheltä löytyy mm. maailman suurin Rolls Royce –kokoelma sekä pari kullatuin kalustein varustettua Boeing 747:ää. Vaikka sulttaani itse elelee näinkin vaatimatonta elämää, niin köyhä velipoikansa sen sijaan tuhlailee rahaa mm. ”Tits” ja ”Nipple 1” –nimisiin loistoristeilijöihin. Jos ajattelit nimetä isin Busterin uudestaan ”Nipple 2”:ksi, niin ikävä kyllä senkin niminen alus on jo kyseisen herrasmiehen loistoristeilijäarsenaalissa. Ilmankos sulttaani onkin pistänyt hanttiin, ja hetkellisesti jopa karkottanut tuhlaajapojan Bruneista... Itse sulttaani on kuitenkin rakastettu henkilö Bruneissa. En itsekään tosin valittaisi, jos Niinistö vähän keventäisi verotusta... (Knoppi-tietona: bruneilaiset vaihto-opiskelijat USM:ssa saavat valtion kustantamana täyshoidon Malesiassa, sekä yhden ilmaisen edestakaisen matkan kotiin. Ei ollenkaan paha, vaikka tukeehan meitä suomalaisiakin KELA...)

Sulttaanin koti

Tiukasti vartioiduilta sulttaanin tiluksilta venematka jatkui kohti Pulau Ranggua, jonka rannoilta pitäisi bongailla ”nenäapinoita”. Miespuolisen apinan nenän koko on suoraan verrannollinen yksilön miehisyyteen, joten mitä pienempi nenä, sitä kallimpi Bemari, vai-kuinka-se-ny-meni..? Osuimme sopivaan aikaan iltapäivästä apina-mestoille, ja siellähän nenäapinat sattuivatkin istuskelemaan puissa, jotka kuitenkin olivat valokuvauksellisesti hieman liian kaukana. Vaikuttavampaa reissussa oli kuitenkin kurvailu veneellä pitkin Brunei-jokea, joka sadepilvien varjostamana oli yksi tämän reissun lumoavimpia maisemia. 

Kruisailua Brunei-joella.

FC Barcelona

Brunein lainsäädännön näin salliessa, nautimme illalla lähes pullollisen viiniä hostellihuoneessamme. Tietoomme ei tullut, mitä paikallinen lainsäädäntö sanoo alkoholin maasta viennistä (tuskin moiseen on edes lakia säädetty?), joten katsoimme parhaaksi päästä sisällöstä eroon ennen paluumatkaa. Maanantaiaamuna herätyskello muistutti olemassaolostaan taas ennen sian pieremää, joten rinkka selkään ja kohti rajaa! Bruneista jäi kaiken kaikkiaan erittäin hyvät tunnelmat. Ihmiset ovat ystävällisiä ja iloisia, paikat ovat suhteellisen siistejä, eikä liiallista hektisyyttä ole havaittavissa. Lyhyt vierailu ei toki kerro paljoa, mutta jos suuntaat Borneoon, niin voin suositella ainakin yhden yön visiittiä Bruneihin.

Kota Kinabalu 2

Paikalliset sankarit + herra W (kuvassa äärivasemmalla)

Sulttanikunnan jäätyä horisonttiin seuraava etappimme oli jälleen Labuan. Saarella pysähdytään välttämättä, jos matkaa Bruneista Kota Kinabaluun. Leimat passiin, tax free shoppailut, ruokaa, ja seuraavalla ferryllä kohti KK:a. Kota Kinabalussa iltapalaa etsiessämme satuimme ohittamaan pöytäseurueen, joka kuvasta päätellen oli nauttimassa ”pitkää lounasta”. Kaverit pyysivät liittymään seuraan, joten vetäisimme muovijakkarat alle ja tilasimme oluet. Pöytäseurueemme oli nauttinut jo ”muutaman”, joten jutun juurta löytyi. Hilpeä kolmikko koostui veljeksistä ja yhdestä serkusta.  Serkku, Eugene ”Sea-Genie”,  pyörittää sukellusfirmaa KK:ssa. Kyselimme hyviä vinkkejä tiistaille, jonka olimme varanneet lähisaarilla pyörimiseen. Hyvien vinkkien lisäksi saimme kutsun mm. riisiviini-iltamille jätkien kotikylään, mutta ikävä kyllä aikataulu ei antanut myöden tällaiseen. 

KK:n edustalta löytyy muutama matkaajille sopiva saari: Pulau Gaya, Pulau Sapi, Pulau Manukan sekä Pulau Mamutik. Gaya on saarista suurin, ja sieltä löytää majoituksia etenkin kallimmasta hintatasosta nauttiville. Pienemmät saaret ovat ilmeisen sopivia snorklaukseen ja sukeltamiseen. Jos sukellustaitoja löytyy, voi lähistöllä hämmästellä mm. Toisen Maailmansodan jälkeensä jättämiä hylkyjä. Sukelluskohteiksi parhaiten soveltuu kuitenkin kuulemma Borneon itärannikon saaret. Sipadanin saari on yksi maailman hienoimmiksi rankatuista sukelluskohteista, jota kuitenkin varjostaa kahdentoista vuoden takainen sieppaus-episoodi, jonka seurauksena myös kaksi suomalaista, Risto Vahanen ja Seppo Fränti, joutuivat Filippiiniläisten sissien kaappamaksi 140 päivän vankeuteen.

Viimeisen päivä KK:ssa pyhitimme snorklausreissulle Mamutik –saarelle. Ostin paikallisesta eräliikkeestä snorklausmaskin hintaan RM 50 (12,5 euroa), jolla otin ensikosketuksen vedenalaiseen maailmaan Mamutikilla. Tampereen takatalvi vaikutti melko kaukaiselta, kun helteessä sukelteli matalassa rantavedessä. Saaren rantavesissä uiskenteli monenkirjavia kaloja, mm. Nemoa etsimässä elokuvasta tuttu pääosaa esittävä fisu hengaili korallien kupeessa. Rausku myötäili tyylikkäästi pohjaa pitkin ja merisiili näytti piikkinsä kivenkolosta. Pinnan alla maailma on uutta ja ihmeellistä! Merimiehenä pysyttelen kuitenkin vähintään pinnan tasossa tai sen yläpuolella, joten sukellustouhut jääköön muille.

Paluumatka Mamutikilta olikin oma episoodinsa. Synkät pilvet lupailivat pitkin päivää huonoa säätä, mutta lopulta myrsky ja mylväys iskivät vasta paluumatkalla. Vettä tuli kuin haulikon piipusta: sinne tänne ja helvetin lujaa vaakatasossa. Kuljettajamme osasi onneksi suunnata lähintä saarta kohden kun näkyvyys tippui n. 50 metriin. Saari saatiin hetkeksi näkyvyyteen, ja suunta otettiin kohti rannikkoa. Kiljuvan korealaisen matkaseurueen kanssa jouduin kertaalleen korottamaan ääntä, kun kujettajamme meinasi päästellä kaasu pohjassa vastaantulevan veneen kylkeen. Onneksi vastaantulevassa veneessä oltiin hereillä...

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Viimeinen ilta KK:ssa menikin reissua kertaillessa. Takana oli kuitenkin yksi mielenkiintoisimmista reissuista tähän mennessä! Keskiviikkoaamuna kuitenkin herätys viideltä, suihku, pakkaus ja kentälle. Rinkka painoi enemmän kuin tullessa, mutta ollaanpahan taas yhtä reissua rikkaampia! 

Penangilla oli tiedossa kaksi päivää koulua, joista keskiviikkoaamun luennon jouduin skippaamaan, koska lento oli Penangilla vasta kymmenen nurkilla aamulla. Viikon kevennys nähtiin, kun international management –kurssilla ”päästiin” pitämään esitelmä poikkeuksellisesti luennolla viikottaisten tutorial-tuntien, eli harkkojen sijaan. Suomalais-saksalainen ryhmämme suoriutui Mark Zuckerberg –esitelmästä kuitenkin hyvin, eli paikalliseen tasoon nähden miltei täydellisesti.

Jotta elämä ei olisi pelkkää koulua ja arkea, niin onneksi meillekin on täällä USM:ssa suotu kokonainen viikko kevätlomaa. Kirjoitushetkellä en ole edes ehtinyt tyhjäämään rinkkaa edelliseltä reissulta (pyykkiä lukuun ottamatta), joten pakkaamisen voinee jättää aamuun? Kevätlomaksi oli päätetty suunnata päiväntasaajan toiselle puolelle Balille ja Gilien saarille Indonesiaan. Siitä reissusta lisää myöhemmin!