Penangilla!

Perjantaina 10.2 tsekattiin ulos hostellista aamutuimaan. Kello 7:30 piti olla Pudurayan bussiasemalla odottelemassa 7:45 lähtevää Penangin bussia. Lopulta päästiin matkaan noin puoli tuntia myöhässä aikataulusta. Penangille KL:sta matkustavan kannattaa ilmeisesti käyttää juurikin bussia. Junalla pääsee Butterworthiin, joka on kaupunki Penangia vastapäätä mantereella. Sieltä täytyisi vielä ottaa lautta Georgetowniin, ja jos USM:n suuntaan on menossa, niin pitää vielä keksiä bussi- tai taksikyyti Georgetownista. Paikalle pääsee toki lentäenkin, sillä saarella sijaitsee Penangin kansainvälinen lentokenttä. Bussimatka osoittautui kuitenkin hyväksi valinnaksi. Hinta on edullinen (noin 8 euroa) ja ainakin meidän tapauksessa bussi oli ilmastoitu ja hyväkuntoinen. Penkit muistuttivat nojatuoleja kätevine säätömahdollisuuksineen. Matka taittuu kokonaisuudessaan moottoritietä pitkin melko ripeästi ilman pitkiä pysähdyksiä. Matkan aikana pysähdyttiin vain KL:n laitamilla ja loppupäässä Butterworthissa. 

Penangilla saavuttiin Sangai Nibongin bussiterminaaliin, josta soiteltiin heti asunnonvälittäjällemme Wendylle. Wendy saapui jonkun ajan kuluttua miehensä kanssa noutamaan meitä bussiaseman nurkilta. Hajoamispisteessä olevalla autolla (auto tosiaan hajosi lopulta saman päivän aikana) siirryttiin Sunny Villeen, joka toimisi asuntolanamme seuraavat noin 4,5 kuukautta. Ovessa oleva munalukko ja kadonnut avain viivyttivät sisäänpääsyä kolmioomme, joten lukkoseppää odotellessa rupateltiin Wendyn kanssa niitä näitä. Takamaan pojat on täällä ilmeisesti kovaa huutoa, kun kyselin muistaako Wendy isoveljeäni Mikkoa, joka pari vuotta sitten oli Penangilla vaihdossa. Kuulemma kohtelias ja mukava nuori mies, joka oli jopa kirjoittanut erään uimaepisoodin jälkeen Wendylle kirjeen ”Victim of a Malaysian Sauna”, jossa pureudutaan syvemmin Suomen ja Malesian välisiin kulttuurieroihin. Terveisiä vaan Mikolle Wendyltä!  :) Kalusteinventaario, nimiä papereihin, käteistä kouraan ja ilmastointi päälle. 20-kerroksisen talon yhdeksännessä kerroksessa oleva asuntomme on mukavan oloinen. Kolme makuuhuonetta, kaksi vessaa sekä iso olohuone/keittiö, eli vastaavanlainen asunto kuin kaikilla muillakin vaihtareilla. Kalusteita löytyy riittävästi näihin tarpeisiin, eli ruokapöytä, sohvia, pieni työpöytä, hyllyjä, TV, pyykinpesukone jne. Kaappitilaa on myös riittävästi jokaisessa makuuhuoneessa. Jan majoittui isoinpaan makuuhuoneeseen ja itse otin toiseksi suurimman, jossa on myös oma parveke ja näkymä suoraan USM:n kampukselle. Olohuoneen näkymä on Georgetowniin, eli huoneistomme sijaitsee talon pohjoisella puolella. Parempaa näkymääkin talosta varmasti löytyisi, mutta toisaalta tällä puolella aurinko ei korvenna kämppää koko päivää. Heti alkuun saimme myös vinkkejä, että ilmastoinnin käytön kanssa kannattaa olla säästeliäs, tai olla kokonaan käyttämättä, koska laitteet kuluttavat sähköä melko runsaasti ja tämä näkyy sähkölaskuna. Lisäksi ilmastointi pitää sulkea seinässä olevasta kytkimestä, koska se ilmeisesti kuluttaa sähköä vaikka ilmastointia ei päällä pitäisikään. Ensimmäinen yö nukuttiin kokeilumielessä ilman ilmastointia ja tuulettimia sekä pidettiin parvekkeen ovet kiinni. Ainakin unta sai ihan mukavasti, eikä kuumuus liiemmin häirinnyt. Kaitpa tähän ilmastoon tottuu...?

Hauskana yksityiskohtana oli kämppään edellisten asukkaiden jäljiltä jäänyt kirjallisuus. Kuopion kaupunginkirjaston poistomyynnistä hankittu Agatha Christien ”Kuolema lähettää viestin” tulee varmasti luettua. Lisäksi suomenkielisestä kirjastostamme löytyy MacLeanin ”Kotkat kuuntelevat” sekä Karin Slaughterin ”Pelon huone”. Rohkaisevan kuuloiset otsikot pistää miettimään, millaisessa synkkyydessä täällä edelliset suomalaiset ovat asuneet... 

Suomalaiset siis suosivat Penangia opiskelupaikkana. Ensimmäisenä iltana tavattiin alakerran uima-altaalla muita vaihtareita, joilta kuultiin, että illalla olisi viereisessä asuntolassa E-parkissa ”allasbileet”. Mentiin siis tekemään tuttavuutta kohtalontovereiden kanssa naapurintalon altaalle. Paikalla oli ehkä parikymmentä vaihto-opiskelijaa, joista ainakin puolet suomalaisia! Näistä vielä kolme on Jusseja, joten tunnen olevani jonkin sortin enemmistön edustaja. Valtaosa suomalaisistakin on tottakai tamperelaisista oppilaitoksista. Muuten porukkaa on mm. Kanadasta, Hollannista, Saksasta, Sveitsistä ja Koreasta. Kanadalainen kaveri oppi nopeasti suomenkielisen fraasin: ”V*ttu, puhukaa englantia”. Pitääkin opetella puhumaan jatkuvasti englantia, niin ei jää ”ulkomaalaiset” kielimuurin taakse. Mukavan oloista porukkaa tuntuu kuitenkin olevan.

Lauantaina käytiin shoppailemassa välttämättömyyksiä, eli mm. ruokaa ja vaatteita. Parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä sijaitseva Tesco –ostoskeskus tarjoaa perustarpeisiin riittävästi valinnanvaraa. Kauemmas ei olla vielä maltettu lähteä, mutta onhan tässä aikaa kierrellä. Hankittiin myös prepaid-liittymät ja puheaikaa, ja käytiin syömässä Kopitan –nimisessä ravintolassa, jossa ruoka oli sekä halpaa että hyvää. Mesta on lisäksi aivan USM:n vieressä, joten nimi painettin tarkasti muistiin. Illalla syötiin muiden Sunny Villen vaihtariasukkaiden kanssa BaliBali –nimisessä ”food courtissa” (tai-mikä-lie), jossa reunustan lukuisista ruokapaikoista tilataan sapuskat keskellä oleviin kaikkien paikkojen yhteiskäytössä oleviin pöytiin. Nettiyhteyttä ei vielä ehditty säätämään, mutta varmaan joku kiinteä netti tänne hankitaan, koska wlan-boksi löytyy jo edellisten asukkaiden jäljiltä. Myöhemmin illalla osa porukasta lähti katsomaan vuokraskoottereita, mutta itse päätin ainakin toistaiseksi pärjätä ilman. Penangin liikennettä katsellessa tuntuu siltä, että tämä ei ehkä ole paras paikka aloittaa mopoilu-uraa. Tien ylittäminen saa adrenaliinitason nousemaan kivasti, mutta homma hoituu kuitenkin paljon pienemmällä sykkeellä täällä kuin Ho Chi Minh Cityssä Vietnamissa. Tien ylitystä saa onneksi harjoitella aina koulumatkalla.

Universiti Sains Malaysia on siis noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Sunny Villestä. Vaihto-opiskelijoiden orientaatioviikko alkoi sunnuntaina 12.2 tervetuliaisseremonioilla. Rohkaisevien tervetulopuheiden ja yhden ”You will get punished, if you don´t attend the lectures” –pelottelupuheen jälkeen oli tutustumisleikkien aika. Porukkaan siis tutustuttiin erilaisilla leikeillä, mikä tuntui monesta melko ala-aste –henkiseltä, mutta oli lopulta ihan hauskaakin kun vaan heittäytyi mukaan. Iltapäivällä kierrettiin kampusta polkupyörillä, mikä oli pitkissä housuissa hieman hikistä touhua, eikä buddiesien esittelyistäkään jäänyt mitään mieleen. Ehkäpä kampus kuitenkin tulee tutuksi kevään aikana. 

Toisena orientaatiopäivänä tiedossa oli pientä säätöä viisumien hankinnan kanssa. Ongelmana oli paikallisen vakuutuksen ottaminen, minkä sanottiin olevan pakollista kaikille opiskelijaviisumia hakeville. Suomi-porukalla tiesimme kuitenkin etukäteen, että paikallista vakuutusta (RM 290, eli 70-80 euroa) ei tarvitse ottaa, jos oma matkavakuutus löytyy. Immigration-viranomaisten mielestä vakuutus olisi kuitenkin välttämätön, joten asiasta jouduttiin vääntämään ja neuvottelemaan melko pitkään. Lopulta kuitenkin saatiin jättää paikallinen vakuutus ottamatta, ja meiltä joilla oma matkavakuutus jo löytyi, kerättiin nimet listaan. Katsotaan nyt vielä miten asia tästä etenee. Myöhemmin illalla yksi suomalaisista vaihtareista tarkisti asiaa kaveriltaan, joka oli edellisellä lukukaudella täällä. Kuulemma syksyllä joku suomalainen tyttö oli sairastuttuaan mennyt koulun klinikalle ja ilmoittanut ottaneensa tämän malesialaisen vakuutuksen. Kaikki kulut olivat kuitenkin tulleet itselle maksettaviksi ja lopulta oli käynyt ilmi, että vakuutusta ei edes oltu rekisteröity minnekään, vaan kyseessä oli ollut pelkkä rahastus, jonka jälkeen paperit on ilmeisesti laitettu pöytälaatikkoon lojumaan. Hienoa! Kuullostaisi hieman ulkomaalaisten rahastukselta, ja pistää miettimään mistä kaikesta muusta täällä joutuu pulittamaan turhaa rahaa. Lähes kaikesta kuitenkin kerätään jokin maksu: orientaatiomaksu, viisumimaksu, terveydenhuoltomaksu, opiskelijakorttimaksu, leimausmaksu (?!?)... Itse maksaminen ei niinkään harmita, mutta jos näissä todella viilataan linssiin, niin se kyllä pännii. Onneksi suomalaisten kesken on helppo sumplia asioita yhdessä, joten saadaan vähän omaa neuvotteluetua tällaisiin tilanteisiin. Orientaatioviikko kesti lopulta kolme päivää, eli sunnuntaista tiistaihin. Suomalaisella tehokkuudella samat asiat olisi hoidettu vaikka yhdessä päivässä, mutta eipä sillä väliä. Ehti ainakin välillä kävellä Sunny Villen uima-altaalle viilentymään/polttamaan ihonsa. Kulttuurin ero näkyy hyvin mm. aikamääreissä. Lanseerattiin Janin kanssa käsite ”Malesia-lisä” mikä tarkoittaa käytännössä automaattista 30 minuutin lisäystä kaikkiin sovittuihin aikatauluihin. Puolen tunnin odottelu ei käytännössä ole mitään moneen muuhun kulttuuriin verrattuna, mutta suomalaiseen täsmällisyyteen tottuneena se on hyvä huomioida. Jos jostain pitää neuvotella paikallisten kanssa, niin vastapuoli vetoaa lähes aina siihen, että syy ei ole hänen vaan jonkun toisen. Kukaan täällä ei siis kanna itse vastuuta mistään, kun taas Suomessa on opittu tekemään päin vastoin.

Orientaatioviikolla tehtiin myös kurssivalinnat. Valitsin viisi kurssia, joista ainakin yhden tiputan varmasti pois. Parhaassa tapauksessa opiskelupäiviksi jäisi keskiviikko ja torstai, joten pitkiä viikonloppuja olisi näillä näkymin tiedossa! Tässä ei enempää kursseista, mutta niistä voi sitten halutessaan lueskella vaihtoraportista syksyllä. Ensi viikolla ravataan pitkin kampusta hakemassa ilmoittautumislomakkeisiin luennoitsijoiden ja dekaanien allekirjoituksia. Orientaatioviikon päätteeksi keskiviikkona on luvassa Penang-tour, jossa kierrellään bussilla ympäri saarta ja tutustutaan paikkoihin. Torstaiaamuna lähden joidenkin vaihtareiden kanssa Langkawille, joka on turistisaari Malesian pohjoisosassa lähellä Thaimaan rajaa. Passit ovat viisumihakemusten takia poissa pahimmassa tapaukessa melkein kuukauden, joten Malesian niemimaata kauemmas ei parane suunnitella matkustavansa.